Suomen syntyvyys 2026 — väestön uusiutumisen haaste

Suomen syntyvyys on laskenut 2010-luvulta lähtien historiallisen alas. Vuonna 2024 syntyi vähemmän lapsia kuin kertaakaan rauhan ajan Suomessa. Viimeisin Tilastokeskuksen lukema: yleinen syntyvyysluku 8,1 ‰ (2025); eläväksi syntyneitä viime vuonna 45 832 kpl (2025). Tämä sivu päivittyy automaattisesti vuosittaisilla julkaisuilla.

Yleinen syntyvyysluku — pitkä trendi

Yleinen syntyvyysluku (general fertility rate) ilmoittaa, kuinka monta lasta syntyy 1 000 keskiväkilukua kohti vuodessa. Suomessa luku on pudonnut 12,7 ‰:sta (1990) noin 6 ‰:n tasolle 2020-luvulla — käytännössä puolittunut yhden sukupolven aikana.

Syntyneiden lapsien lukumäärä

Vuosituhannen vaihteessa Suomessa syntyi noin 60 000 lasta vuosittain. 2010-luvun puolivälistä luku on laskenut yli 30 % alle 45 000:n. Vuosittainen vaihtelu on yllättävän pieni — kerran alkanut lasku on jatkunut 12 vuotta peräkkäin lähes jokaisena vuonna.

Mistä syntyvyyden lasku johtuu?

Tutkijat ovat tunnistaneet useita yhteisvaikuttavia tekijöitä — yhtä yksittäistä syytä ei ole löydetty:

1. Lapsen saaminen on siirtynyt myöhemmäksi. Ensisynnyttäjän keski-ikä on noussut Suomessa 28 vuodesta (2000) 30,3 vuoteen (2024). Mitä myöhemmin aloitetaan, sitä vähemmän lapsia keskimäärin tulee.
2. Asumisen kalleus pääkaupunkiseudulla. Helsingissä perheasunnon hankinta on rakenteellinen este, ja iso osa työikäisestä väestöstä asuu juuri siellä.
3. Taloudellinen epävarmuus. 2010-luvun pitkittynyt matalakorko ja samanaikainen palkkojen hidas kasvu on vaikuttanut nuorten tulevaisuudenuskoon.
4. Naisten koulutusmuutos. Korkeakoulutettuja naisia on Suomessa enemmän kuin miehiä — ja koulutuksen myötä lapsen saamisen päätös tulee myöhemmin.
5. Pariutumisen muutos. Avioliitot solmitaan myöhemmin, eivätkä kaikki haluakaan elinkumppania ennen kuin “olosuhteet” ovat valmiit. Single-elämäntyyli on yleistynyt 30–40-vuotiaiden joukossa.
6. Ympäristöahdistus ja arvomaailma. Tutkimuksissa noin 15–25 % alle 35-vuotiaista mainitsee ilmastonmuutoksen yhdeksi syyksi olla saamatta lapsia.

Demografinen seuraus — väestöhuoltosuhde

Syntyvyyden lasku ei ole ongelma yksin syntyvyyden takia, vaan koska se yhdistettynä eliniän pitenemiseen huonontaa väestöhuoltosuhdetta: kuinka monta ei-työikäistä yhtä työikäistä kohti.

Vuoteen 2040 mennessä jokaista työikäistä kohti on jo noin yksi ei-työikäinen. Tämä asettaa paineen verotukseen, eläkejärjestelmään ja terveydenhoitoon.

Mitkä toimenpiteet voivat kääntää syntyvyyden?

Pohjoismainen kokemus on hieman lohduton: vaikka Suomi on yksi maailman parhaita perheystävällisiä maita (lakisääteinen vanhempainvapaa, päivähoito, neuvolakäytäntö, terveydenhoito), syntyvyys on silti laskenut. Norja ja Ruotsi seuraavat samaa trendiä, vaikka niissä on vastaavat järjestelmät.

Tutkimusten perusteella syntyvyyteen vaikuttavat tekijät ovat enemmän kulttuurisia ja taloudellisia kuin politiikkalähtöisiä:

• Asuntopolitiikka, joka mahdollistaa perheiden muuttamisen suuremmille neliöille
• Joustavat työmuodot, jotka helpottavat työn ja perheen yhdistämistä
• Ekonomista turvaa antavat tuet, kuten kotihoidon tuki ja perhevapaalla maksettava palkka
• Sosiaaliset ja kulttuuriset signaalit — perheellistyminen “normaalina” 25–35-vuoden iässä

Syntyvyyden alueellinen jakauma

Suomessa syntyvyyserot ovat suuria. Korkeimpia syntyvyysluvut ovat:

• Pohjois-Pohjanmaa — perinteisesti korkein, noin 8 ‰ tasolla
• Keski-Pohjanmaa, Etelä-Pohjanmaa — vahva yhteisötasolla
• Uusimaa (suurkaupunkialueena) — jonkin verran keskiarvoa korkeampi vain laajan työikäisen väestön takia

Matalimpia ovat itäiset ja pohjoiset maakunnat (Etelä-Karjala, Kainuu, Lappi), joissa nuori väestö on muuttanut etelään ja jäljelle jää enemmän vanhempaa väestöä.

Eläväksi syntyneet vuosittain — taulukko

Usein kysyttyä

Mikä on “kokonaishedelmällisyysluku”?

Kokonaishedelmällisyysluku (TFR, total fertility rate) on syntyvyysluvun kuuluisin muoto: se kertoo, kuinka monta lasta keskimääräinen nainen synnyttää elinkaarensa aikana, jos nykyiset ikäkohtaiset syntyvyydet pysyvät voimassa. Suomessa TFR oli 2024 noin 1,26 — kaukana sukupolven uusiutumisrajasta 2,1.

Onko Suomi poikkeus tilanteessa?

Ei. EU:ssa keskimäärin TFR on 1,4–1,5, ja suurin osa rikkaista demokratioista on alle uusiutumistason. Etelä-Korea on ääriesimerkki — TFR alle 0,8. Yhdysvallat ja Ranska ovat ylhäällä, noin 1,7–1,8 tasolla.

Miksi maahanmuutto ei korvaa syntyvyyttä?

Korvaa osittain. Suomen väkiluku on kasvanut viimeisen 10 vuoden aikana lähinnä maahanmuuton ansiosta. Mutta maahanmuuttajat eivät synnytä keskimäärin enempää lapsia kuin kantaväestö, ja toisen sukupolven syntyvyys laskee usein samalle tasolle. Maahanmuutto on lyhyen aikavälin ratkaisu, ei pitkäaikainen.

Mitä ovat “syntyvyyden romahduksen” taloudelliset vaikutukset?

Pitkällä aikavälillä huoltosuhteen heikkeneminen kiristää julkista taloutta: eläkkeet, terveydenhoito ja vanhustenhoito vaativat enemmän resursseja, kun vähemmän työikäisiä on niitä rahoittamassa. Lyhyellä aikavälillä koulu- ja päivähoitojärjestelmä joutuu sopeutumaan — pieniä luokkakokoja, koulujen sulkemisia, opettajien ylimäärää.

Liittyvät artikkelit ja työkalut

• Suomen työllisyys 2026 — kun työvoiman määrä supistuu, työllisyysasteen painearvo kasvaa.
• Suomen asuntomarkkinat 2026 — perheasuntojen kysyntä laskee samaan tahtiin.
• Inflaatio 2026 — eläkkeiden ostovoima syntyvyyden laskun keskellä.
• Lainalaskuri — perheen asuntolaina-arvio.

Lähde: Tilastokeskus, syntyneet, taulukko statfin_synt_pxt_12dr (yleinen syntyvyysluku, vuositasolla). CC-BY 4.0. Sivu päivittyy automaattisesti vuosittain — tilastotuotos julkaistaan tyypillisesti huhtikuussa edellistä vuotta koskien.