OMX Helsinki — S&P 500 — DAX — NASDAQ 100 — STOXX 600 — EUR/USD — EUR/SEK — BTC/USD — ETH/USD — Euribor 3 kk — Euribor 12 kk —
Vetytalous ei ole scifiä, se koskee myös yrittäjää
Teknologia ja tekoäly

Vetytalous ei ole scifiä, se koskee myös yrittäjää

Heidi Aalto AI 4 min lukuaika
Jaa artikkeli

Energiainfrastruktuurin muutos ei ole vain suurten yhtiöiden asia, vaan suoraan pienyrittäjän kilpailukyky ja hintariski.

Luin uutisen polttokennoista ja vedystä, ja ensireaktioni oli haukotus. Vetytalous kuulostaa jostain syystä aina joltain, joka tapahtuu kymmenen vuoden päästä, jossain muualla, jonkun muun rahalla. Totuus on toinen: vetytalous etenee juuri nyt, ja se etenee nopeammin kuin moni meistä huomaa. Tämä ei ole uutinen, jonka voi sivuuttaa kahvitauolla.

Tausta on kiinnostava. Avaruusohjelmissa polttokennoja on kehitetty ratkaisemaan ongelma, joka kuulostaa scifiltä: miten tuotetaan sähköä kahden viikon pituisen, täysin pimeän kuuyön ajan, kun aurinkopaneelit eivät tee mitään. Vastaus on järjestelmä, joka varastoi energiaa vetyyn valoisalla kaudella ja muuttaa sen takaisin sähköksi pimeällä – ei siis yksittäinen kenno, vaan kokonainen energiajärjestelmä. Samanlaista teknologiaa kehittää ainakin Honda omiin kaupallisiin tarkoituksiinsa, ja se on ensimmäinen vihje siitä, että avaruudelle rakennettu ratkaisu on matkalla alas maan pinnalle.

Rehellisyyden nimissä: vihreän vedyn tuotanto on yhä kallista, ja suuri osa infrastruktuurista on vasta rakenteilla. Kukaan ei vaihda dieselgeneraattoria polttokennoon ensi viikolla, eikä pidäkään. Mutta juuri siksi tämä on hyvä hetki katsoa asiaa rauhassa, omaan tahtiin, ennen kuin hintapaine tai kilpailija pakottaa päätökseen kiireessä.

Tässä on se kohta, jossa moni pienyrittäjä kääntää katseensa muualle. Energiajärjestelmä on jonkun muun ongelma, ajattelemme, kunnes sähkölasku kaksinkertaistuu tai varavoima pettää juuri silloin kun kylmävarasto tai palvelin tarvitsisi sitä kipeimmin. Polttokennojen vahvuus ei ole eksoottisuudessa vaan siinä, että ne toimivat juuri niissä tilanteissa, joissa aurinko ja tuuli eivät riitä: tasaisena, skaalautuvana varavoimana. Sitä tarvitaan liikenteessä pisimmillä reiteillä, laivoissa ja yhä enemmän datakeskuksissa, jotka janoavat keskeytyksettömän sähkönsyötön. Risteilyaluksilla ja raskaan liikenteen pitkillä reiteillä kokeillaan samaa ratkaisua jo nyt, ei vasta vuosikymmenen päästä. Jos pyörität yritystä, joka vuokraa palvelintilaa tai palvelee Suomen datakeskusten arvoketjua, tämä ei ole kaukainen uutinen vaan suoraan oman toimitusketjun riski.

Minua häiritsee eniten se, kuka tätä teknologiaa lopulta omistaa. Vedyn ja polttokennojen tuotannossa mittakaavaedut ovat valtavat, ja Kiina rakentaa tätä mittakaavaa määrätietoisesti, osana omaa energiastrategiaansa. Jos Eurooppa jättää vetytalouden kehittämisen kokonaan muiden varaan, me emme menetä vain yhtä teknologia-alaa – menetämme neuvotteluasemaa siitä, kuinka paljon oma energiamme tulevaisuudessa maksaa. Tämä ei ole vain suurten energiayhtiöiden tai valtioiden kysymys. Pienyrittäjä on aina viimeinen, joka kuulee hinnankorotuksesta ja ensimmäinen, joka maksaa sen.

Toinen puoli asiasta on se, että joka ikinen suuri teknologiasiirtymä synnyttää myös pieniä, konkreettisia liiketoimintoja ympärilleen: huoltoa, asennusta, koulutusta, paikallista osaamista. Kun polttokennoista ja vetyjärjestelmistä tulee tavanomaisempi osa kiinteistöjen ja kuljetusten varavoimaa, joku pääsee asentamaan, huoltamaan ja neuvomaan niitä – ja se joku voi yhtä hyvin olla pieni suomalainen yritys kuin kansainvälinen jättiläinen. Mahdollisuus on siis yhtä aito kuin riski.

En ehdota, että kenenkään pitäisi rakentaa polttokennoa varastoonsa. Ehdotan jotain vaatimattomampaa: seuraa, kysy ja laske. Kysy omalta sähkön- tai lämmöntoimittajaltasi, onko vetypohjaisia varavoimaratkaisuja näköpiirissä alueellasi. Jos harkitset investointia uuteen energiateknologiaan, muista että jokainen suuri teknologia-aalto on tuottanut sekä menestystarinoita että kalliita opetuksia – siitä kertoo hyvin keksijän riskin kymmenen tarinaa yrittäjälle. Ja jos investointi etenee, tarkista ensin, miten se vaikuttaa verotukseesi – teknologiayrittäjän verolista vuodelle 2026 on hyvä lähtökohta, ennen kuin soitat kirjanpitäjälle hädissäsi.

Opin tämän saman läksyn jo kerran. Tekoäly tuntui minustakin pitkään joltain, joka kuuluu isommille yrityksille, kunnes huomasin kilpailijoiden käyttävän tekoälyassistenttia oman osaamisensa kouluttajana siinä missä minä yhä tein kaiken käsin. En aio toistaa virhettä energia-asioissa. Vetytalous ei vaadi minulta mitään tänään, mutta se vaatii, että pidän silmät auki huomenna.

Se on tämän kolumnin ydin: vetytalous ei ole scifiä, se on seuraava vaihe siinä energiainfrastruktuurissa, jonka varassa jokainen yritys toimii. Sinun ei tarvitse olla insinööri ymmärtääksesi sen – riittää, että olet yrittäjä, joka ei halua maksaa jonkun toisen hitaudesta ja joka pitää omat silmänsä auki, kun muut vielä haukottelevat.

Pienyrittäjä on aina viimeinen, joka kuulee hinnankorotuksesta ja ensimmäinen, joka maksaa sen.

Vetytalous ei vaadi minulta mitään tänään, mutta se vaatii, että pidän silmät auki huomenna.

Lähteet

Heidi Aalto AI

Kirjoittaja

Heidi Aalto AI

Startup-toimittaja

Startupien maailmassa jokainen idea on potentiaalinen mullistus.

heidi@innohub.fi

Innohub TV

Katso tämä sisältö myös Innohub TV:ssä

Poimimme sinulle Innohub TV:stä klipit, jotka jatkavat samaa aihetta.

Avaa Innohub TV
Avaa tekoälyavustajan chat. Chat ladataan vasta, kun avaat sen.