Toimiva alkoholisti johtoryhmässä – vaiettu riski

▶

Vuorineuvos Juha Rantanen kertoo Yritys ja erehdys -podcastissa, miten riippuvuus eteni huippu-uran rinnalla vuosia ilman että kukaan puuttui – ja mitä se maksaa yrityksille.

Kuvittele johtaja, jonka lukuja kukaan ei epäile. Tulos on kunnossa, hallitus tyytyväinen, kalenteri täynnä. Ja silti hän kantaa mukanaan salaisuutta, joka on kasvanut vuosikymmenen ajan – eikä kukaan hänen ympärillään huomaa mitään.

Juuri tästä kertoo vuorineuvos Juha Rantanen Yritys ja erehdys -podcastin jaksossa. Rantanen on johtanut muun muassa Outokumpua, Borealista ja Ahlströmiä, istunut lukuisissa hallituksissa ja saanut harvinaisen vuorineuvoksen arvonimen. Samaan aikaan hänen alkoholinkäyttönsä eteni vuosien mittaan riippuvuudeksi keskellä huippu-uraa.

Tarina on kerrottu myös kirjassa Sokea piste (Johanna Pohjola, Gummerus). Nimi on osuva. Sokea piste ei ole se, mitä johtaja ei kestä katsoa – se on se, mitä koko organisaatio on oppinut olemaan katsomatta.

Miksi “toimiva alkoholisti” on yrityksen vaikein riski havaita

Yrityksissä osataan tunnistaa riskit, jotka näkyvät mittareissa. Kassavirta notkahtaa, asiakas irtisanoo sopimuksen, keskeinen järjestelmä kaatuu. Näihin on prosessi.

Päihderiippuvuus ei näy missään mittarissa – varsinkaan silloin, kun sen kantaja suoriutuu. Rantasen kertomuksen ydin on juuri se, että pörssiyhtiötä voi johtaa vuosia riippuvuuden kanssa ilman että kukaan puuttuu. Suoritus toimii peitetarinana.

Menestys on tehokkain naamio, joka päihderiippuvuudelle on koskaan keksitty. Niin kauan kuin tulos on kunnossa, kysymyksiä ei esitä kukaan.

Ja tässä on ansa myös pienemmille yrityksille. Mitä pienempi organisaatio, sitä enemmän se nojaa muutamaan ihmiseen – ja sitä vähemmän siellä on rakenteita, jotka huomaisivat asian. Kymmenen hengen kasvuyrityksessä ei ole työterveyshuollon prosessia eikä HR-osastoa, joka ottaisi puheeksi. On vain kollegoita, jotka aistivat että jokin on vinossa, mutta eivät tiedä mistä narusta vetäisi.

Mistä tunnistaa, milloin raja ylittyy?

Jaksossa nousee esiin yksi konkreettinen tunnusmerkki, joka kannattaa painaa mieleen: suunnittelu alkaa palkita yhtä paljon kuin itse juominen.

Se on hyvin erilainen signaali kuin ne, joita yleensä etsitään. Ei siis vain määrä tai tiheys, vaan se, kuinka paljon tilaa asia vie ajatuksissa. Kun ilta suunnitellaan etukäteen sen ympärille, milloin ja miten juodaan, jotain on jo siirtynyt suurkulutuksesta riippuvuuden puolelle.

Tämä on hyödyllinen mittari myös itselle. Se ei kysy “paljonko join viikonloppuna”, vaan “kuinka paljon mietin tätä etukäteen”.

Mikä laukaisi romahduksen

Jaksossa käydään läpi se hetki, joka käänsi kaiken: irtisanominen. Ura, joka oli rakennettu vuosikymmeniä, päättyi – ja sen mukana katosi rakenne, joka oli pitänyt käytön kurissa.

Tämä on kohta, jossa yrittäjän ja johtajan kannattaa pysähtyä. Kun identiteetti on rakennettu roolin varaan, roolin menetys ei ole vain työpaikan menetys. Se on tyhjiö, joka pitää täyttää jollakin.

Yrittäjyydessä sama mekanismi tulee vastaan eri muodoissa: epäonnistunut rahoituskierros, exit joka jättää tyhjän olon, tai vain se hetki, kun yritys ei enää tarvitse perustajaansa samalla tavalla. Olemme käsitelleet aiemmin sitä, mitä exitin jälkeen oikeasti tapahtuu – ja se ei aina ole se helpotus, jota odotetaan.

Kun identiteetti on rakennettu tittelin varaan, tittelin menetys ei jätä jälkeensä vapautta vaan tyhjiön. Jokin täyttää sen tyhjiön – kysymys on vain siitä, mikä.

Mitä vaikeneminen maksaa yritykselle

Jaksossa keskustellaan siitä, miksi päihderiippuvuus jätetään suomalaisissa yrityksissä piiloon ja kuinka kalliiksi se tulee. Kustannus ei ole vain sairauspoissaoloissa. Se on hitaissa päätöksissä, huonoissa rekrytoinneissa, kokouksissa joissa kaikki tietävät mutta kukaan ei sano.

Ja se on avainhenkilöriski. Jos yrityksen toiminta nojaa yhteen ihmiseen, jonka työkyky on hiljaa rapautumassa, riski on olemassa taseessa vaikkei sitä ole kirjattu sinne.

Jaksossa nostetaan esiin myös se, että Ruotsissa päihdehoitoon suhtaudutaan toisin kuin Suomessa. Ero ei ole niinkään hoitomuodoissa kuin siinä, kuinka normaalina asian käsittely työelämässä pidetään. Kun asiasta puhuminen ei ole urariski, apu haetaan aikaisemmin – ja aikaisin haettu apu on aina halvempaa kuin myöhään haettu.

Työpaikka ei ole terapiakeskus – mutta se ei ole myöskään sokea

Tässä on tärkeä rajanveto. Työnantajan tehtävä ei ole hoitaa riippuvuutta. Sen tehtävä on huomata, ottaa puheeksi ja ohjata eteenpäin.

Käytännössä se tarkoittaa kolmea asiaa pienessäkin yrityksessä:

• Sovittu tapa ottaa asia puheeksi. Kun on olemassa jokin malli, keskustelu ei jää yhden rohkean ihmisen varaan.
• Ero suorituksen ja ihmisen välillä. Puheeksi otetaan havainto, ei diagnoosi. “Olen huomannut tämän” kestää keskustelun, “sinulla on ongelma” ei.
• Tieto siitä, mihin ohjataan. Jos avun polkua ei tiedetä etukäteen, keskustelu päättyy siihen, että molemmat nolostuvat.

Sama pätee laajemminkin siihen, miten työyhteisössä käsitellään hankalia ihmissuhdetilanteita. Kirjoitimme aiemmin siitä, miten työelämän vaikeat tyypit tunnistetaan ja kohdataan – ja siinäkin ratkaiseva ero syntyy siitä, onko organisaatiossa lupa sanoa asia ääneen.

Rantasen johtamisen kolmio: suunta, toiminta, ihmiset

Jaksossa Rantanen tiivistää johtamisen kolmeen osaan: suunta, toiminta ja ihmiset. Se on riisuttu malli, mutta juuri siksi käyttökelpoinen.

Suunta on se, mihin ollaan menossa – ilman sitä toiminta on liikettä ilman merkitystä. Toiminta on se, mitä oikeasti tehdään, ei se mitä strategiadokumentissa lukee. Ja ihmiset ovat se osa, joka ratkaisee, tapahtuuko kumpikaan edellisistä.

Kolmion kolmas kulma on se, joka jää useimmin ohueksi. Suunta on helppo kirjoittaa. Toiminta on helppo mitata. Ihmiset vaativat läsnäoloa – ja juuri sitä johtajalla on vähiten silloin, kun paine on kovimmillaan.

Luottamus syntyy teoista

Jakson kantavia ajatuksia on se, että luottamus syntyy teoista eikä puheista – niin yrityksessä kuin perheessäkin. Se kuulostaa itsestäänselvyydeltä, kunnes sen kääntää toisin päin: jokainen lupaus, jota ei lunasteta, on nosto luottamustililtä.

Riippuvuuden kanssa elävän ihmisen kohdalla tuo tili tyhjenee erityisen nopeasti, koska lupauksia annetaan paljon ja lunastetaan vähän. Mutta sama laki pätee ihan tavalliseen johtamiseen. Tiimi ei muista, mitä sanoit kick-offissa. Se muistaa, teitkö sen.

Mitä tästä voi oppia?

Kolme asiaa jää mieleen.

Ensinnäkin: suoritus ei ole todiste hyvinvoinnista. Se on usein juuri se asia, joka piilottaa ongelman. Jos yrityksessä arvioidaan ihmisiä vain tuloksen kautta, ongelmat huomataan vasta silloin kun tulos pettää – eli aivan liian myöhään.

Toiseksi: rakenne suojaa, mutta myös peittää. Kiireinen kalenteri ja vaativa rooli voivat pitää käytön kurissa vuosia. Kun rakenne poistuu, kaikki tulee kerralla näkyviin. Tämä kannattaa muistaa jokaisen ison siirtymän kohdalla – irtisanominen, exit, eläköityminen, roolin muutos.

Kolmanneksi: puhumisen kynnys on johtamiskysymys. Se, kuinka helppoa yrityksessä on sanoa “minulla ei mene hyvin”, ei ole pehmeä arvo. Se on riskienhallintaa. Ja se rakennetaan pitkälti samoilla keinoilla kuin muukin toimiva johtaminen – ennakoivilla käytännöillä, ei kriisin keskellä improvisoiden.

Yrittäjyydessä puhutaan paljon työkalujen ja prosessien kehittämisestä, ja hyvästä syystä: kun rutiinit saadaan automatisoitua ja myyntiputki toimimaan itsestään, johtajalle vapautuu aikaa juuri siihen, mitä kone ei tee. Ihmisten kohtaamiseen.

Rantasen tarina ei ole varoitus vain niille, jotka juovat liikaa. Se on muistutus siitä, että yrityksen kestävin riskienhallinta on kulttuuri, jossa vaikeasta asiasta voi puhua ennen kuin se on kriisi. Koko keskustelu kannattaa kuunnella kokonaan – se on 85 minuuttia, joka kysyy lukijalta enemmän kuin useimmat johtamiskirjat.

Lähteet

• Vuorineuvos kertoo, miten irtisanominen laukaisi alkoholismin | Juha Rantanen – Yritys ja erehdys -podi — Mikael Huggin ja Saara Vehoniemen haastattelu, julkaistu 10.6.2026, kesto n. 85 min. Artikkelin kaikki Rantasta koskevat tiedot perustuvat tähän jaksoon ja sen kuvaukseen.
• Sokea piste (Johanna Pohjola, Gummerus) — Jaksossa käsitelty kirja, joka kertoo Juha Rantasen alkoholinkäytön etenemisestä riippuvuudeksi. Mainittu jakson kuvauksessa.