Itsensä kehittäminen voi tehdä sinut onnettomaksi

▶

Tommy Hellsten haastaa paremman minän tavoittelun ja muistuttaa, ettei ihmisarvo synny suorittamalla.

Yrittäjän työpöydällä odottaa helposti lista asioista, joissa pitäisi olla parempi. Tehokkaampi johtaja, rohkeampi myyjä, tasapainoisempi ihminen ja tietenkin levänneempi versio itsestä – mieluiten jo ensi maanantaina.

Mutta mitä tapahtuu, jos koko projekti lähtee väärästä oletuksesta? Ilmiö Podcastin jaksossa Tommy Hellsten esittää epämukavan ajatuksen: ihminen ei välttämättä kasva muokkaamalla itseään loputtomasti paremmaksi, vaan suostumalla kohtaamaan sen, mitä elämä tuo eteen.

Kun kasvu muuttuu suorittamiseksi

Itsensä kehittämisessä ei itsessään ole mitään väärää. Uuden taidon opetteleminen, palautteen kuunteleminen ja omien toimintatapojen tutkiminen voivat avata aivan uusia mahdollisuuksia. Ongelma alkaa silloin, kun kehittymisestä tulee ihmisarvon mittari.

Self-help-kulttuuri eli elämäntaitoihin ja henkilökohtaiseen kasvuun keskittyvä sisältö lupaa usein, että oikeilla rutiineilla elämä saadaan hallintaan. Lupaus on houkutteleva etenkin yrittäjälle, jonka arki rakentuu tavoitteista, mittareista ja jatkuvasta ongelmanratkaisusta. Samalla oma mieli voi muuttua projektiksi, jota ei koskaan saada valmiiksi.

Tavoite muuttuu taakaksi, jos sen saavuttamisen pitää todistaa, että olemme riittäviä.

Kuvitellaan startup-perustaja, joka saavuttaa pitkään tavoittelemansa rahoituskierroksen. Ilo kestää hetken, mutta pian huomio siirtyy seuraavaan kasvuportaaseen. Sama ilmiö voi seurata myös näkyvää onnistumista, kuten yrityskauppaan päättyvää yrittäjyyspolkua: ulkoinen merkkipaalu ei yksin ratkaise sitä, mihin oma arvo sisäisesti kiinnittyy.

Ego osaa pukeutua hyviksi tavoitteiksi

Hellstenin mukaan kasvuprosessin voi kaapata ego. Tässä ego ei tarkoita vain ylimielisyyttä, vaan rakennelmaa, joka yrittää varmistaa arvomme saavutusten, hyväksynnän ja hallinnan avulla. Siksi raja terveen kunnianhimon ja pakonomaisen suorittamisen välillä on niin vaikea nähdä itse.

Ulkopuolelta molemmat voivat näyttää täsmälleen samalta: ihminen tekee kovasti töitä, hakee palautetta ja tavoittelee seuraavaa tasoa. Sisäinen lähtökohta ratkaisee. Teenkö tätä uteliaisuudesta ja merkityksestä vai siksi, etten uskalla pysähtyä ilman seuraavaa saavutusta?

Häpeä rakentaa näkymättömän mittarin

Keskustelussa Hellsten kuvaa, kuinka häpeään perustuva identiteetti voi alkaa rakentua jo lapsuudessa, jos ihminen ei tule aidosti kohdatuksi. Tällöin mieleen voi juurtua kokemus siitä, ettei oma olemassaolo sellaisenaan riitä.

Suorittaminen tarjoaa tähän tehokkaan mutta hauraan vastauksen. Kun saan tuloksia, minua tarvitaan. Kun yritys kasvaa, olen onnistunut. Kun asiakkaat, sijoittajat tai oma tiimi hyväksyvät minut, voin hetken hengittää.

Työelämässä tämä voi vaikeuttaa myös muiden kohtaamista. Jos johtaja ei tunnista omaa häpeäänsä tai avuntarvettaan, vaikeista asioista tulee helposti vaiettuja. Sama inhimillinen sokea piste näkyy toisesta näkökulmasta johtamista ja kulissien ylläpitämistä käsittelevässä keskustelussa.

Mistä terveen kasvun tunnistaa?

Yksinkertaista testiä ei ole, mutta omaa suhdetta kehittymiseen voi tutkia muutamalla kysymyksellä:

• Pystynkö olemaan tyytyväinen itseeni myös silloin, kun tavoite jää saavuttamatta?
• Kuuntelenko palautetta vai etsin jatkuvasti vahvistusta omalle arvolleni?
• Palveleeko tavoitteeni myös muita vai ainoastaan omaa asemaani?
• Osaanko levätä ilman tunnetta siitä, että menetän otteeni?

Kysymysten tarkoitus ei ole synnyttää uutta suoritusta. Ne auttavat huomaamaan, milloin kasvu avartaa elämää ja milloin se alkaa kaventaa sitä.

Terve kasvu ei vaadi vanhan minän hylkäämistä, vaan rehellisempää suhdetta siihen, mikä jo on.

Kärsimystä ei voi optimoida pois

Hellsten nostaa keskustelussa esiin myös kärsimyksen. Ihminen pyrkii ymmärrettävästi välttämään kipua, mutta juuri vaikeiden kokemusten kohtaaminen voi käynnistää muutoksen, jota ei olisi voinut suunnitella etukäteen.

Yrittäjyydessä tätä on vaikea kiertää. Rahoitusneuvottelut voivat päättyä kielteisesti, rekrytointi epäonnistua ja tärkeä asiakas lähteä. Myös kilpailu, sääntelyn muutokset ja markkinan epävarmuus voivat murtaa suunnitelman, vaikka työ olisi tehty huolellisesti.

Kärsimyksen hyväksyminen ei tarkoita sen ihannointia tai avun torjumista. Kyse on siitä, ettei jokaista vastoinkäymistä tulkita todisteeksi omasta kelvottomuudesta. Epävarmuuden kanssa elämistä avaa konkreettisesti myös yrityksen ja erehdyksen kautta rakentuva yrittäjyystarina.

Mitä tästä voi oppia?

Jakson ajatus ei ole kehotus luopua tavoitteista. Se on kutsu tarkistaa, kuka tavoitteita ohjaa ja mitä niillä yritetään todistaa.

1. Erota tavoite ja ihmisarvo. Liiketoiminnan mittareita tarvitaan, mutta ne eivät mittaa ihmisen arvoa.
2. Kysy, mitä tilanne vaatii nyt. Kasvu ei aina tarkoita lisää vauhtia. Joskus se tarkoittaa pysähtymistä, suunnan vaihtamista tai keskeneräisyyden tunnustamista.
3. Kuuntele epämukavuutta. Tyhjyys uuden saavutuksen jälkeen voi kertoa, ettei seuraava tavoite ratkaise varsinaista ongelmaa.
4. Jätä tilaa kohtaamiselle. Yrittäjäkin tarvitsee ihmisiä, joiden seurassa ei tarvitse esiintyä onnistuneempana kuin on.

Kasvu ilman itsensä hylkäämistä

Itsensä kehittämisen suurin paradoksi voi olla tässä: mitä ankarammin yritämme rakentaa täydellistä versiota itsestämme, sitä kauemmas saatamme ajautua omasta elämästämme. Kasvu alkaa näyttää erilaiselta, kun sitä ei käytetä häpeän peittämiseen.

Ehkä yrittäjän tärkein kehitysloikka ei aina ole uusi taito, tehokkaampi aamurutiini tai kunnianhimoisempi tavoite. Joskus se on kyky todeta, että olen keskeneräinen – ja silti valmis kohtaamaan sen, mitä seuraavaksi tulee.

Lähteet

• Tommy Hellsten: Paras versio itsestäsi tekee sinusta onnettoman — Ilmiö Podcastin jakso, julkaistu 7.7.2026. Artikkelin keskeinen lähde ja videoupotus.