Vaaralliset ihmiset työelämässä — mitä vankila opetti

▶

Toni Hakala vietti vuosia Brasilian vankiloissa. Yritys ja erehdys -podissa hän kertoo, miksi rikollisuuden ja bisneksen lainalaisuudet muistuttavat toisiaan hämmentävän paljon.

Väite on ensi kuulemalta liioittelua: yritysmaailmassa saattaa olla enemmän psykopaatteja kuin vankilassa. Mutta perustelu on epämukavan looginen. Vankilassa vaaralliset ihmiset tunnistetaan ja poistetaan pelistä nopeasti. Bisneksessä he etenevät urallaan.

Näin asetelman muotoilee Yritys ja erehdys -podin jakso, jossa Mikael Hugg ja Saara Vehoniemi keskustelevat Toni Hakalan kanssa. Hakala eli suuren osan elämästään kansainvälisen rikollisuuden huipulla ja vietti vuosia Brasilian vaarallisimmissa vankiloissa. Nykyään hän on kirjailija ja valmentaja, ja esikoiskirjassaan Sinä kuolet huomenna hän käy tämän matkan läpi.

Kahden tunnin keskustelu ei ole rikostarina, vaikka aineksia olisi. Se on keskustelu siitä, mitä ihmisestä paljastuu, kun kaikki turvaverkot viedään pois.

Samat lainalaisuudet, eri panokset

Hakalan huomio on kiusallisen tarkka: ammattirikollisuus ja yritystoiminta muistuttavat rakenteeltaan toisiaan. Molemmissa on assetteja eli arvokkaita resursseja, joita pitää suojella. Molemmissa on verkostoja, joiden varassa kaikki seisoo. Molemmissa on riskinhallintaa ja armoton kilpailu.

Ero on panoksissa. Toisella puolella menetät rahaa. Toisella puolella menetät rahan lisäksi hengen.

Samat lainalaisuudet pätevät molemmilla puolilla — vain hinta virheestä on eri.

Tämä rinnastus voisi jäädä pelkäksi retoriseksi kikaksi, mutta se kestää tarkastelun. Yrittäjä, joka rakentaa verkostoaan huolimattomasti, altistuu samalle mekanismille kuin kuka tahansa muu: yksi väärä ihminen väärässä paikassa voi kaataa vuosien työn. Erona vain se, että liiketoiminnassa se tapahtuu hitaammin ja kohteliaammin.

Miksi vaarallinen ihminen etenee juuri bisneksessä?

Yritysmaailma palkitsee monia niitä ominaisuuksia, jotka toisessa kontekstissa herättäisivät hälytyksen. Vahvaa itsevarmuutta. Kykyä tehdä kylmiä päätöksiä. Taitoa vakuuttaa ihmisiä nopeasti. Riskinsietoa, joka näyttää rohkeudelta.

Ongelma ei ole missään yksittäisessä piirteessä. Ongelma on siinä, että me palkkaamme, rahoitamme ja ylennämme näiden signaalien perusteella harvoin kysymättä, mikä niiden alla on.

Vankilassa lukutaito on eloonjäämiskysymys. Työelämässä sitä ei opeteta lainkaan — se opitaan vasta jälkikäteen, yleensä kalliisti. Sama sokea piste toistuu monessa muussakin päätöksessä; kirjoitimme aiemmin siitä, miten tieteiselokuvan fysiikka valottaa yrittäjän päätöksentekoa, ja mekanismi on tuttu: intuitio pettää siellä, missä sitä ei ole koskaan koeteltu.

Seitsemän kuukautta eristyssellissä

Jakson raskain osuus käsittelee seitsemää kuukautta eristyssellissä. Hakala kuvaa identiteetin täydellistä hajoamista — tilaa, jossa ihmisen käsitys itsestään ei enää pysy kasassa, koska mikään ulkoinen ei sitä tue. Ei rooleja, ei tehtäviä, ei ihmisiä jotka heijastaisivat takaisin kuka olet.

Hän puhuu myös kuoleman todistamisesta. Ja siitä johtopäätöksestä, joka on tämän jakson ehkä hyödyllisin: me kestämme paljon enemmän kuin uskomme.

Kestokykymme raja on lähes aina kauempana kuin siinä kohtaa, johon pysähdymme.

Tämä ei ole kehotus ajaa itseään maahan. Se on huomio siitä, että se raja, jonka kuvittelemme olevan edessämme, on yleensä mielikuva eikä mittaus. Yrittäjä, joka pelkää kassakriisiä, harvoin tietää mitä kassakriisin läpi meneminen todella vaatii — ennen kuin on mennyt.

Egon deload ja overload

Keskustelun kiinnostavin käsitepari tulee paineensiedosta ja palautumisesta. Hakala puhuu egon overloadista ja deloadista.

Overload on tila, jossa minäkuva kantaa liikaa painoa. Kaikki mitä teet, on osa sitä keitä olet. Epäonnistuminen ei ole tapahtuma vaan tuomio. Moni yrittäjä tunnistaa tämän: yritys ja identiteetti ovat sulautuneet niin, ettei niitä voi enää erottaa.

Deload on tietoinen kevennys. Ego lasketaan alas, rooli riisutaan pois hetkeksi. Urheilussa vastaava on itsestäänselvyys — kukaan ei kilpaile ympäri vuoden täydellä teholla. Yrittäjyydessä sama ajatus kuulostaa jostain syystä laiskuudelta.

Työroolista irtautuminen ei ole ylellisyyttä

Hakalan rinnastus urheilijaan on hyödyllinen juuri siksi, että se siirtää palautumisen moraalikysymyksestä tekniseksi kysymykseksi. Urheilija ei lepää koska ansaitsee sen. Hän lepää koska muuten suoritus laskee.

Yrittäjälle tämä tarkoittaa käytännössä kolmea asiaa:

• Roolin ja ihmisen erottaminen. “Yritykseni meni huonosti” on eri lause kuin “minä olen epäonnistunut”.
• Palautumisen aikatauluttaminen. Jos se ei ole kalenterissa, se ei tapahdu.
• Statuksen keventäminen. Mitä vähemmän minäkuva nojaa ulkoisiin merkkeihin, sitä vähemmän on menetettävää.

Viimeinen kohta johtaa jakson toiseen isoon teemaan.

Luopuminen voi vapauttaa enemmän kuin hankkiminen

Hakala kuvaa, miten tavarasta ja statuksesta luopuminen vapautti häntä enemmän kuin niiden kerääminen aikanaan. Tämä on sinänsä tuttu ajatus, mutta se osuu eri tavalla, kun sen sanoo ihminen joka on ollut molemmissa ääripäissä — sekä hyvin paljon omistavana että täysin vailla mitään.

Yrittäjän arjessa mekanismi on käytännöllinen. Mitä enemmän kiinteitä kuluja, statussymboleja ja ylläpidettävää julkisivua, sitä kapeampi liikkumavara. Kevyt rakenne kestää huonon vuosineljänneksen. Raskas ei.

Mitä vähemmän on ylläpidettävää, sitä enemmän on liikkumavaraa.

Mitä tästä voi oppia?

Jakso on pitkä, noin 110 minuuttia, eikä siitä kannata etsiä nopeaa toimintaohjetta. Mutta muutama asia kannattaa poimia mukaan.

1. Ihmisten lukutaito on liiketoimintataito. Sitä ei opeteta missään, ja se maksaa eniten silloin kun se puuttuu. Referenssit, hitaammat rekrytoinnit ja rehelliset taustakeskustelut ovat halpaa vakuutusta.
2. Riskinhallinta on rakenne, ei tunne. Jos yrityksen selviytyminen riippuu yhdestä ihmisestä, yhdestä asiakkaasta tai yhdestä kumppanista, riski on jo olemassa — riippumatta siitä, miltä tuntuu.
3. Palautuminen kuuluu suoritukseen. Deload ei ole palkinto vaan osa työtä.
4. Kestät enemmän kuin luulet. Se ei ole lupa ajaa itsensä loppuun, vaan syy olla pelkäämättä hieman vähemmän.

Ja ehkä tärkein: rehellisyys omasta tilanteesta on aliarvostettu johtamistaito. Jakson vahvuus on juuri siinä, ettei kukaan yritä kaunistella mitään.

Mistä jatkaa?

Jos yrittäjyyspodcastit ovat sinulle uusi maasto, kokosimme laajemman katsauksen yrittäjyyttä ja startupeja käsittelevistä kanavista — Yritys ja erehdys on yksi monista, ja sävyt vaihtelevat rajusti. Myynnin ja markkinoinnin puolelta löytyy oma kanavakatsauksensa, ja jos taas kiinnostaa se, miten teknologia muuttaa arkista tekemistä, käsittelimme erikseen tekoälyn roolia myyntiputken automatisoinnissa.

Koko keskustelu on katsottavissa YouTubessa. Varaa aikaa — tätä ei kannata kuunnella puolella korvalla.

Lähteet

• Istuin vuosia Brasilian vaarallisimmissa vankiloissa | Toni Hakala — Yritys ja erehdys -podi — Mikael Huggin ja Saara Vehoniemen haastattelu, julkaistu 17.6.2026, kesto noin 110 minuuttia. Artikkelin kaikki väitteet perustuvat tähän jaksoon.