Tekoäly vaihtuu, yrittäjän tiedon pitää säilyä

Kirjastokortilla käytettävä tekoäly on kiinnostava ehdotus, mutta yrittäjän kannattaa aloittaa omasta tiedostaan ja sen hallinnasta.

Tekoäly voi vaihtua, mutta yrittäjän muistin ei pitäisi kadota sen mukana. Kuvittele vaihtavasi digitaalista apulaista ja huomaavasi, että samalla pitäisi rakentaa uudelleen kaikki sille opettamasi: yrityksen toimintatavat, asiakkaiden tavallisimmat kysymykset ja perustelut aiemmille päätöksille. Silloin työkalun vaihtaminen alkaa muistuttaa muuttoa, jossa huonekalut saa mukaan mutta muistot jäävät vanhaan asuntoon.

Tämä on ajatuskoe, mutta se auttaa katsomaan tekoälyn käyttöönottoa pidemmälle kuin seuraavaan onnistuneeseen vastaukseen. Minusta yrittäjän tärkeimpiä kysymyksiä on, miten koneen kanssa tehty työ kartuttaa yrityksen omaa osaamista. Jääkö siitä käyttökelpoinen jälki myös seuraavaa työkalua varten?

Valto Loikkasen ehdotus tekoälyn tarjoamisesta suomalaisille kirjastokortilla nostaa esiin pääsyn teknologiaan. Neuvottelijan jakson kuvauksessa ehdotukseen yhdistetään myös LUMI-supertietokoneen laskentatehon hyödyntäminen. Kyse on ehdotuksesta, ei kuvauksesta jo käytössä olevasta kirjastopalvelusta.

Pääsy tekoälyyn ja oman tiedon hallinta ovat eri kysymyksiä

Kirjastokortti on kiinnostava lähtökohta, koska se tekee suuresta teknologiakysymyksestä helposti ymmärrettävän. Kirjastokorttiehdotus on Neuvottelijan keskustelun lähtöaihe, ja aikaleimaluettelon mukaan siihen palataan kohdassa 52.20. Ajatuksessa on yrittäjän näkökulmasta viehättävää käytännöllisyyttä: teknologiaa pitäisi päästä kokeilemaan.

Pelkkä käyttömahdollisuus ei silti vastaa siihen, mitä kokeilusta jää käyttäjälle. Yrittäjä tarvitsee välineen lisäksi mahdollisuuden säilyttää työnsä tulokset, tarkistaa niiden perusteet ja jatkaa niistä myöhemmin. Siksi pääsyn rinnalla pitäisi mielestäni puhua alusta asti myös jatkuvuudesta.

Tässä kohtaa digitaalinen suvereniteetti lakkaa olemasta vain valtioiden kokoinen sana. Sillä tarkoitetaan mahdollisuutta päättää omista digitaalisista välineistä ja tiedoista. Pienyritykselle käyttökelpoinen tulkinta on hyvin arkinen: pystynkö jatkamaan työtäni, jos haluan vaihtaa palvelua?

Yrittäjän ei tarvitse ratkaista koko kansallista tekoälypolitiikkaa vastatakseen tähän. Hän voi aloittaa tarkistamalla, missä yrityksen tärkeät ohjeet ja päätökset sijaitsevat. Ovatko ne yrityksen hallitsemassa aineistossa vai ainoastaan yhden palvelun keskusteluhistoriassa?

Yrityksen muisti kannattaa erottaa apulaisesta

Loikkasen kirja Oma tietoekosysteemi nousee annetussa aihelistassa esiin kohdassa 30.30. Jakson kuvauksen mukaan hänen ajatuksensa on pitää oma kumuloituva tieto erillään agenteista ja alustoista. Agentilla tarkoitetaan tässä tekoälypohjaista apulaista, jolle annetaan tehtäviä ja työskentelyohjeita.

Oman tiedon ja agenttien erottaminen on mielestäni kuvauksen yrittäjälle hyödyllisin lähtökohta. Apulaisen tehtävä on auttaa käyttämään tietoa. Yrityksen muistin pitäisi kuitenkin säilyä yrityksen omassa hallinnassa, vaikka apulainen vaihtuisi.

Käytännössä aloittaisin pienestä. Yhteen selkeästi järjestettyyn kokonaisuuteen voisi koota yrityksen hyväksytyt palvelukuvaukset, keskeiset toimintatavat ja tärkeimpien päätösten perustelut. Tarkoitus ei olisi tallentaa kaikkea mahdollista, vaan tunnistaa se tieto, jota ilman seuraava työvaihe alkaa jälleen arvailusta.

Jos tekoälyn avulla syntyy hyvä ohje, se kannattaa tarkistaa ja tallentaa osaksi tätä kokonaisuutta. Jos keskustelu tuottaa vain alustavan idean, sen aseman pitäisi näkyä. Hyväksytty toimintatapa ja kiinnostava ehdotus eivät saa näyttää seuraavalle käyttäjälle samalta asialta.

Tämä on myös omistajan ajattelutapa. Yrittäjän omistuspäätöksiä kannattaa pohtia myös tiedon näkökulmasta: mitä yritys haluaa rakentaa pitkäjänteisesti itselleen? Oma tietopohja voi olla yksi tällainen tietoinen valinta.

Helppo vastaus ei poista harkinnan tarvetta

Tiedon säilyttäminen ei tarkoita jokaisen tekoälyvastauksen hyväksymistä yrityksen totuudeksi. Päinvastoin yrittäjän pitäisi päättää, millä perusteella jokin vastaus otetaan käyttöön. Muuten huolellisesti rakennettu tietopohja voi täyttyä aineistosta, jonka luotettavuutta kukaan ei ole arvioinut.

Tekoäly on hyödyllisimmillään silloin, kun yrittäjä tietää, mitä yrittää saada aikaan ja millä perusteella lopputulos hyväksytään. Tämä on oma johtopäätökseni, ei lupaus tietyn palvelun toiminnasta. Sujuva teksti ei vielä kerro, vastaako ehdotus yrityksen tavoitteita.

Siksi tekoälyn ja yrittäjän ajattelun suhde ansaitsee huomiota myös tavallisessa työpäivässä. Koneelta voi pyytää vaihtoehtoja, mutta valinnan perustelut kannattaa kirjoittaa itse auki. Näin yritykselle jää vastausten lisäksi ymmärrys siitä, miksi jokin ratkaisu valittiin.

Tekisin myös yksinkertaisen vaihtoharjoituksen. Valitsisin yhden tavallisen tehtävän ja kokeilisin, onnistuuko sen antaminen uudelle apulaiselle yrityksen tallennettujen ohjeiden avulla. Harjoituksen tarkoitus olisi selvittää, kuinka paljon olennaista tietoa on jäänyt vain yrittäjän päähän tai yksittäiseen keskusteluun.

Yhteiset palvelut tarvitsevat yrittäjän näkökulman

Kirjastokorttiehdotuksen kiinnostavin lupaus on mahdollisuus osallistua. Sen käytännön toteutusta ei kuitenkaan voi päätellä pelkästä ajatuksesta. Ennen johtopäätöksiä tarvittaisiin vastauksia esimerkiksi siihen, miten käyttö järjestettäisiin ja millaiset ehdot koskisivat käyttäjän aineistoa.

Myös LUMIn hyödyntäminen pitää erottaa valmiista palvelulupauksesta. Jakson kuvauksessa esitetty ajatus laskentatehon käyttämisestä ei yksin osoita palvelun kapasiteettia, kustannuksia tai soveltuvuutta yritystiedolle. Niistä ei kannata rakentaa varmoja johtopäätöksiä.

Jos yhteistä palvelua ryhdytään suunnittelemaan, ottaisin pienyrittäjät mukaan määrittelemään sen käyttötapoja. Yrittäjän ääni palvelujen suunnittelussa on olennainen kysymys myös tässä. Arjen tarpeet selviävät paremmin käyttäjää kuuntelemalla kuin olettamalla, että sama ratkaisu sopii kaikille.

Mitä yrittäjän kannattaa tehdä seuraavaksi?

Ensimmäinen askel voisi olla yrityksen muistin kartoittaminen. Valitse yksi toistuva tehtävä, kokoa sen tarvitsemat tiedot ja erottele hyväksytyt ohjeet keskeneräisistä ajatuksista. Päätä samalla, kuka aineistoa päivittää ja mistä oikea versio löytyy.

Seuraavaksi kokeile, pystyykö toinen työkalu tai ihminen jatkamaan työtä tämän aineiston avulla. Jos ei pysty, puuttuva tieto kannattaa kirjoittaa näkyviin. Tavoitteeksi riittää aluksi yksi tehtävä, jonka toteutus ei ole yhden keskustelun tai yhden apulaisen varassa.

Kirjastokortti voi olla kiinnostava ovi tekoälyn käyttöön. Yrittäjän oma tehtävä on huolehtia siitä, että oven takana tehty työ kartuttaa myös hänen yrityksensä muistia. Työkalun vaihtamisen pitäisi olla mahdollista ilman, että yritys joutuu opettelemaan oman historiansa uudelleen.

Yrityksen muistin pitäisi kuitenkin säilyä yrityksen omassa hallinnassa, vaikka apulainen vaihtuisi.

Työkalun vaihtamisen pitäisi olla mahdollista ilman, että yritys joutuu opettelemaan oman historiansa uudelleen.

▶

Katso alkuperäinen jakso YouTubessa: Neuvottelija.

Lähteet

• Kirjastokortilla tekoälyä koko Suomelle? | Valto Loikkanen Petri Kajander | Neuvottelija 418 — Neuvottelija, 29.10.2026. Artikkelin lähdeaineistona ovat tehtävässä annettu jakson kuvaus ja aikaleimaluettelo, eivät tarkistettu litterointi tai sanatarkat lainaukset. Keskeiset kohdat: digitaalinen suvereniteetti 12.03, Oma tietoekosysteemi 30.30, digitaalinen omistus 39.57 ja kirjastokorttiehdotus 52.20. Näkökulma ja toimintaehdotukset ovat kirjoittajan omia.