Kolumni: Miljardööri on toimeentulotukea saavan paras kaveri – miksi ”miljonääriverolla” sahataan hyvinvointivaltion omaa oksaa?

Poliittisessa sosiaalisessa mediassa mikään ei leviä yhtä tehokkaasti kuin yksinkertainen vastakkainasettelu. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela kiteytti tämän hiljattain puolueen julkaisemalla Miljonäärivero nyt -videolla:

”Tavallinen suomalainen tienaa vuositasolla noin 50 000 euroa. Tiedätkö, kuinka kauan aikaa menee, kun miljardööri saa saman rahan kasaan? Vastaus on, että noin 29 minuuttia. Eli yhden lounastauon aikana miljardööri saattaa tienata saman summan kuin tavallinen suomalainen tienaa koko vuoden aikana.”

▶

Kolmenkymmenen sekunnin video päättyy populistiseen iskulauseeseen: ”Näin suureksi ovat varallisuuserot Suomessa revenneet, ja tiedättekö mitä me sen vuoksi tarvitsemme? Tietenkin miljonääriveron.”

Kun tämä väite puretaan osiin ja asetetaan rinnakkain Kelan tuoreiden vuoden 2025 etuustilastojen sekä suomalaisen yritystalouden todellisten lukujen kanssa, paljastuu kuitenkin aivan toisenlainen kuva. Kuulijoiden älykkyyttä aliarvioiva tilastokikkailu peittää alleen sen perusasian, että harvalukuinen suuromistajien joukko on yksi suomalaisen sosiaaliturvan ja tulonsiirtojen merkittävimmistä yksittäisistä rahoittajista.

Vielä vaarallisemmaksi ”miljonäärivero” käy silloin, kun katsotaan, mihin se todellisuudessa iskisi: se ei rankaisisi vain kourallista eläkeikäisiä suursijoittajia, vaan leikkaisi siivet kaikilta niiltä suomalaisilta startup-yrittäjiltä, jotka yrittävät rakentaa uusia kasvuyrityksiä ja tulevaisuuden yksisarvisia.

1. Lounastaukovertailun anatomia: miksi ”29 minuuttia” aliarvioi kuulijaa?

Tarkastellaan ensin videolla esitettyä 29 minuutin väitettä. Miten lukuun on ylipäätään päädytty?

Jos tavallinen suomalainen tekee töitä 11 kuukautta vuodessa (kun vuodesta on vähennetty kuukauden kesäloma) ja 160 tuntia kuukaudessa, vuotuinen työaika on 1 760 tuntia eli 105 600 työminuuttia.

• Vaadittu vuositulo: Jotta miljardööri ansaitsisi 50 000 euroa joka ikinen 29. työminuutti (1 724,14 €/min), hänen vuositulojensa pitäisi olla 182,1 miljoonaa euroa.
• Vaadittu tuottoprosentti: Yhden miljardin euron pääomalle tämä vaatisi jatkuvaa 18,21 prosentin vuosituottoa. Jos laskelma tehtäisiin rehellisesti oikeassa kalenteriajassa (pääoma ei pidä viikonloppuja, öitä eikä kesälomia, vaan vuodessa on 525 600 minuuttia), 50 000 euron tienaaminen 29 minuutissa vaatisi yhden miljardin omaisuudelle peräti 90,6 prosentin vuosituottoa (906 milj. €/v).
• Osinko vs. arvonnousu: Todellisuudessa pörssin pitkän aikavälin keskituotto on noin 7–9 %, ja siitäkin yli puolet on laskennallista osakekurssien arvonnousua, ei pankkitilille maksettavaa käteistä. Todellinen käteisenä jaettava osinkotuotto on keskimäärin noin 4 %. Yhden miljardin euron pääomalla 4 %:n osinkotuotto (40 milj. €/v) tarkoittaa, että 50 000 euron kerryttämiseen kuluu 132 työminuuttia – ja ympärivuorokautisessa kalenteriajassa yli 10 tuntia, ei suinkaan 29 minuuttia.

Videon laskelma on siis saatu näyttämään raflaavalta yhdistämällä poikkeuksellisen suuri monen miljardin pääoma, laskennallinen pörssikurssien huippuvuosien arvonnousu sekä palkansaajan 11 kuukauden päivätuntien jakaja.

2. Keitä Suomen seitsemän miljardööriä oikeasti ovat?

Retoriikassa ”miljardööreistä” puhutaan kuin heitä olisi Suomessa suurikin luokka, joka kahmii pikavoittoja muiden kustannuksella. Todellisuudessa Forbesin listalla on vain seitsemän suomalaista dollarimiljardööriä – toki Suomessa voi olla vielä muutama salainen miljardööri, jonka omaisuus ei ole kantautunut Forbesille asti:

Näiden seitsemän henkilön keski-ikä on 65,7 vuotta (ja ilman yhtä nuorempaa perijää yli 70 vuotta). Kaksi itse omaisuutensa nollasta rakentanutta yrittäjää – Planmecan Heikki Kyöstilä ja St1:n Mika Anttonen – ovat keski-iältään tasan 70-vuotiaita.

Kyse ei ole lounastauolla syntyneestä pikavarallisuudesta, vaan 40–80 vuoden teollisesta työstä ja sukupolvien mittaisesta korkoa korolle -ilmiöstä. Heidän omaisuutensa ei myöskään makaa käteisenä pankkiholvissa, vaan se on kiinni tehtaissa, nostureissa, hammaslääketieteen laitteissa, jakeluasemissa ja tuotekehityksessä. Fiksut suuromistajat hallinnoivat näitä omistuksia sijoitus- ja holding-yhtiöiden kautta: he eivät nosta voittoja heti kulutukseen, vaan jättävät pääoman yhtiöihin kasvamaan korkoa korolle ja rahoittamaan uusia investointeja.

3. Tarkastuslaskelma: paljonko seitsemän miljardöörin pääoma tuottaa veroja yhteiskunnalle?

Jotta nähdään, mitä nämä seitsemän ihmistä merkitsevät Suomen julkiselle taloudelle, tehdään huolellinen ja päällekkäisyyksistä puhdistettu laskelma. Koska neljä miljardööreistä kuuluu Herlinien sukuun, KONEtta tai Cargotecia ei lasketa moneen kertaan, vaan mukana on tarkasti vain kunkin henkilökohtainen omistusosuus.

Näiden seitsemän henkilön yhteenlaskettu nettovarallisuus on 16,5 miljardia euroa. Kun tämä teollinen pääoma tekee töitä, se synnyttää valtiolle kolme suoraa verovirtaa – ennen yhtäkään työntekijöiden henkilökohtaista tuloveroa:

• Henkilökohtainen osinkoveropotentiaali (224,4 milj. €): Kun 16,5 miljardin euron pääoma tuottaa keskimäärin 4 % osinkoa vuodessa, osinkopotti on 660 miljoonaa euroa. Kun tämä potti verotetaan 34 prosentin pääomaverokannalla, verokertymä on 224,4 miljoonaa euroa vuodessa.
• Yhtiöiden maksama yhteisövero (330,0 milj. €): Vakavaraiset yhtiöt jakavat osinkoina tyypillisesti noin puolet nettotuloksestaan ja investoivat toisen puolen kasvuun. Jotta yhtiöt voivat jakaa näiden seitsemän omistajan osuudelle 660 miljoonaa euroa osinkoa, niiden on tehtävä tälle omistusosuudelle 1,32 miljardia euroa nettotulosta – eli 1,65 miljardia euroa tulosta ennen veroja. Tästä summasta yhtiöt maksavat suoraan 20 % yhteisöveroa eli 330,0 miljoonaa euroa vuodessa.
• Yritysten luomasta jalostusarvosta tilitettävä arvonlisävero (315,6 milj. €): Yritys maksaa myynnistään 25,5 % arvonlisäveroa ja vähentää siitä ostojensa sisältämän ALV:n. Valtiolle tilitettävä erotus (netto-ALV) syntyy yrityksen luomasta jalostusarvosta (liikevoitto + palkat), jota ei olisi olemassa ilman yritystä. Kun 1,65 miljardin euron liikevoittoa vastaavasta jalostusarvosta (noin 4,95 mrd. €) huomioidaan varovaisesti vain neljännes kotimaan sisämarkkinoilla tapahtuvaksi ALV-verolliseksi arvonlisäksi, maksettava 25,5 %:n netto-ALV on 315,6 miljoonaa euroa vuodessa.

Yhteensä näiden seitsemän henkilön omistusosuuksista syntyy valtiolle joka vuosi 870,0 miljoonan euron veropotti.

4. Vertailu Kelan vuoden 2025 tilastoon: 86,9 % koko Suomen perustoimeentulotuesta

Mitä 870 miljoonaa euroa tarkoittaa konkreettisesti? Avataan Kelan virallinen etuustilasto (NIT100A, koko maa, vuosi 2025) ja katsotaan viimesijaista perusturvaa eli perustoimeentulotukea:

• Perustoimeentulotuen saajia Suomessa (2025): 256 916
• Maksetut perustoimeentulotuet yhteensä (2025): 1 001 071 926 € (noin 1,001 miljardia euroa)
• Keskimääräinen tuki saajaa kohden (Kela): 4 033,25 € vuodessa

Kun seitsemän miljardöörin omistusosuuksien kerryttämä 870 miljoonan euron veropotti asetetaan rinnakkain Kelan perustoimeentulotuen kanssa, luvut puhuvat puolestaan:

Tulos on pysäyttävä:

• Vain seitsemän pääosin eläkeikäistä suomalaista ja heidän yritysomistustensa luoma arvonlisä kattavat 86,9 prosenttia koko Suomen perustoimeentulotuen vuosibudjetista.
• Henkilömäärissä mitattuna tämä seitsemän hengen joukko pitää pystyssä noin 215 700 toimeentulotukea saavaa suomalaista – suunnilleen koko Oulun väkiluvun verran – joka ikinen vuosi.
• Yhtä miljardööriä kohden tämä tarkoittaa 124,3 miljoonaa euroa veroja vuodessa – eli yksi ainoa suomalainen miljardööri rahoittaa noin 30 800 toimeentulotuen saajan koko vuoden tuet.
• Vaihtoehtoisesti samalla 870 miljoonan euron summalla voitaisiin maksaa Kelan vuoden 2025 tilastosta kaikkien Suomen 341 772 opiskelijan opintotuet (697,1 milj. €), opintolainahyvitykset (102,7 milj. €) ja korkoavustukset (8,7 milj. €), ja rahaa jäisi vielä yli 61 miljoonaa euroa koulumatkatukiin.

5. Miten miljonäärivero tappaisi tulevaisuuden yksisarviset alkumetreillä?

Puhe ”miljardööreistä” kuulostaa korulauseelta, mutta puheiksi se ei jäisi. Mikä tahansa varallisuus- tai omistusverotus iskisi armottomasti myös niihin suomalaisiin startup-yrittäjiin, jotka vasta rakentavat tulevaisuuden kasvuyrityksiä.

Kuvitellaan nuori suomalainen ohjelmisto- tai tekoälytiimi, joka perustaa yrityksen ja raataa vuositolkulla samalla, kun yrittäjä itse nostaa ehkä 3 000 euron kuukausipalkkaa. Eräänä päivänä yritys onnistuu: se herättää kansainvälisten sijoittajien kiinnostuksen ja saa merkittävän A-rahoituskierroksen. Yhtäkkiä paperilla – laskennallisen yritysarvon perusteella – nuoren yrittäjän omistusosuuden arvoksi merkitään vaikkapa yli miljoona euroa.

Jos tässä kohtaa otetaan käyttöön vasemmiston vaatima varallisuus- tai arvonnousuvero, tämä paperilla miljonääriltä näyttävä yrittäjä – joka edelleen nostaa sitä 3 000 euron palkkaa ja painaa pitkää päivää ilman yhtään käteissenttiä taskussaan – velvoitettaisiin maksamaan veroa omaisuudesta, jota ei ole olemassa muuta kuin taulukkolaskennassa.

Se tappaisi suomalaisen startup-kentän kerralla:

• Yrittäjältä viedään halu jatkaa: Kuka haluaa ottaa valtaisan henkilökohtaisen riskin, pitää yhtiötä hengissä ja tavoitella yksisarvisen (yli miljardin arvoisen yrityksen) asemaa, jos valtio kahmii paperilla olevat arvonnousut pois jo matkan varrella?
• Siivet katkaistaan alkumetreillä: Suomesta ei voi koskaan kasvaa uusia KONEita tai globaaleja menestystarinoita, jos yritykset pakotetaan myymään tai pilkkomaan verojen maksamiseksi silloin, kun ne ovat vasta siirtymässä kasvuun.
• Tehtaan seinät ovat maassa: Vaikka muutaman miljardöörin kohdalla puhutaan usein omaisuuden siirtämisestä ulkomaille, todellisuudessa yritysten ja tehtaiden siirtäminen muualle on huomattavasti haastavampaa. Suomalainen teollisuus, logistiikka ja tehtaiden seinät ovat vankasti kiinni maaperässämme – vaikka toki paperikoneitakin on Suomessa suljettu ennenkin ja yrityksiä myyty ulkomaille. Sen sijaan nuoret kasvuyritykset ja osaajat pakenevat kyllä heti, jos toimintaympäristö tehdään mahdottomaksi.

6. Johtopäätös: miten seitsemän miljardööriä kasvatetaan viiteenkymmeneen?

Suomesta ei tule koskaan mitään kasinotaloutta, jonne ulkomaiset miljardöörit muuttaisivat sankoin joukoin asumaan. Ainoa kestävä tapa saada maahan lisää suuryrittäjiä ja vaurautta on luoda ne itse täällä kotimaassa – vaikka pieni piristys kansainvälisistä osaajistakin toki auttaisi.

Kun nämä luvut laitetaan vierekkäin, paljastuu suomalaisen verokeskustelun suurin paradoksi: jos Suomeen saataisiin vain yksi uusi miljardööri lisää (7 → 8), koko Suomen miljardin euron perustoimeentulotukipotti olisi katettu 99,3-prosenttisesti.

Jos Vasemmistoliitto todella haluaa tukea Kelan etuuksia saavia ja heikoimmassa asemassa olevia suomalaisia, sen pitäisi keksiä keinoja, miten nämä seitsemän henkilöä saataisiin kasvatettua 30 tai 50 henkilöön yritystoimintaa tukemalla, eikä lyödä kasvujarruja tiskiin. Viidelläkymmenellä miljardöörillä vuotuinen verokertymä nousisi tasolle, jolla rahoitettaisiin kevyesti koko Suomen perusturva, koulutus ja sosiaalipalvelut kestävästi.

Miljardööri ei ole pienituloisen tai toimeentulotukea saavan vihollinen, vaan hänen paras kaverinsa. Hyvinvointivaltiota ei pelasteta sahaamalla poikki sitä oksaa, jolla kaikki Kelan etuudet lepäävät.

Aiheesta lisää

Heikelä & 23 minuuttia käsitteli samaa aihetta jaksossaan Minja Koskelan miljardöörivero miljonääreille:

▶

Artikkelin laadinnassa on hyödynnetty tekoälyä (Gemini 4 Argon ja Gemini 3.5 Flash-Lite, Claude Opus 5.5). Artikkelikuva on tehty Codexilla (GPT-6).