Teknologia lupasi parempaa — Perttu Pölösen muistutus yrittäjälle, joka rakentaa “ratkaisuja”

Perttu Pölönen sanoo Ilmiö Podcastin tunnin ja 45 minuutin pituisessa jaksossa lauseen, joka jää mieleen pidemmäksi aikaa kuin moni: älypuhelin yhdistää kaukana olevat ja erottaa lähellä olevat. Yhdessä virkkeessä on tiivistetty se, mistä viimeisten kahdenkymmenen vuoden teknologiakeskustelussa on enimmäkseen vaiettu — sen, että jokainen “ratkaisu” tuottaa myös oman ongelmansa, ja se ongelma on usein juuri se asia, jota lupaus oli ratkaisemassa.

Tämä on tärkeä jakso, koska sen viesti ei mene yrittäjäpiireissä helposti läpi. Me rakennamme tuotteita. Me lupaamme käyttäjälle, että hänen elämästään tulee helpompaa, tehokkaampaa, paremmin kytkeytynyt. Pölösen muistutus on epämiellyttävä mutta perustarpeellinen: lupaus ei ole sama asia kuin lopputulos, ja seuraajat eivät ole ystäviä.

▶

Lähde: Ilmiö Podcast — Perttu Pölönen: Teknologia lupasi paremman elämän – toisin kävi, 26.5.2026

Mistä jaksossa puhutaan?

Pölönen on Suomen tunnetuimpia teknologian ja oppimisen puhujia, ja hänen kirjansa Tulevaisuuden lukujärjestys on tuonut hänet sekä yrittäjäyleisön että koulutuspolitiikan pöytään. Tämä Ilmiö-jakso ei ole hänen ensimmäisensä Tomi Tolosen kanssa, ja sen tunne on kuin kahden hyvän ystävän keskustelu, jossa molemmat saavat puhua loppuun saakka. Jakso etenee älypuhelimen vaikutuksista yksinäisyyteen, yhteisöjen siirtymästä reaalimaailmasta digiin, tekoälyn vaikutukseen luottamukseen omaan itseen, ja siihen onko helppous varastanut merkityksen elämästä.

Yksi jakson silmiinpistävimmistä havainnoista on amerikkalaisten ja kiinalaisten nuorten unelma-ammattien ero. Yhdysvalloissa kärjessä on vaikuttaja, Kiinassa astronautti. Tämä ei ole pelkkä viihteellinen yksityiskohta — se on tilannekuva siitä, mitä kahden suurvallan koulutuskulttuuri tuottaa: toisessa nuorisolla on tavoitteena näkyä, toisessa tehdä jotain joka on niin vaikeaa että vain tasokas yhteiskunta voi sitä tukea. Suomalaisen näkökulmasta meidän pitäisi olla huolissamme molemmista — emme halua koulutusjärjestelmää, joka tuottaa vain vaikuttajia, mutta emme myöskään yhteiskuntaa, joka palkitsee vain ne, jotka eivät kyseenalaista.

Mitä yrittäjälle jää käteen?

Pölönen ei puhu jaksossa suoraan startup-yrittäjille, mutta hänen havaintonsa kannattaa kääntää sille kohdeyleisölle. Yrittäjälle, joka rakentaa sovelluksia, palveluita ja “ratkaisuja”, jaksosta nousee neljä konkreettista oppia.

Ensimmäinen: kysy, mitä lupaat ja kysy myös, mitä lupaus tuottaa lupauksen toisella puolella. Älypuhelin lupasi yhteyttä, ja sitä se tarjosi — mutta toisella puolella oli se, että ihmiset lakkasivat soittamasta toisilleen. Sosiaalinen media lupasi yhteisön, ja antoi sen — mutta toisella puolella oli se, että paikalliset yhteisöt ohenivat. Tehokas ajanvarausjärjestelmä lupasi nopeampaa palvelua, ja antoi sen — mutta toisella puolella oli se, että käyttäjästä tuli vain numero tunneissa. Lupauksen kääntöpuolen tunnistaminen on osa vastuullista tuotekehitystä. Pölönen ei vaadi, että lupausta ei saa antaa — hän vaatii, että lupauksen antajan pitää tietää mitä toisella puolella odottaa.

Toinen: helppous ei ole arvo itsessään, vaan sen pitää palvella suurempaa merkitystä. Jokainen “yhdellä napilla” -palvelu tekee asiakkaan elämästä helpomman jonkin pienen asian suhteen. Mutta jos helppous johtaa siihen, että hän ei enää tee niitä asioita, joiden kautta hän tuntee kuuluvansa johonkin, on lopputulos köyhempi kuin pohjatilanne. Tämä on selkeä tuotekehityskysymys: rakennanko ratkaisua joka vapauttaa aikaa merkityksellisempään tekemiseen, vai ratkaisua joka korvaa sen merkityksellisemmän tekemisen kokonaan?

**Kolmas:** tekoäly muuttaa luottamusta itseen tavalla, joka ei vielä näy. Pölönen nostaa esiin sen, että kun ulkoistamme yhä useamman pienen päätöksen tekoälylle — mitä luen, mitä syön, miten kirjoitan, miten vastaan asiakkaalle — me menetämme samalla harjoitusta omaan harkintaan luottamiseen. Tämä on yrittäjälle erityisen tärkeä havainto, koska perustajan koko työ rakentuu sen varaan, että hän osaa tehdä päätöksiä epätäydellisellä tiedolla nopeasti. Jos tämä taito heikkenee, koko perustajan kyky kasvaa kasvuyhtiön johtajaksi heikkenee. Olen aiemmin kirjoittanut Innohubissa Tero Ojanperän muistutuksesta, että tekoälyn rajat eivät katoa lähivuosina — sama logiikka pätee tähän: tekoäly ei korvaa perustajan kykyä luottaa omaan päätökseensä, eikä saakaan korvata.

Neljäs: mittaa tuotteen vaikutusta loppuelämään, ei käyttötunteihin. Tämä on ehkä Pölösen kovin viesti yrittäjälle. Suurin osa kuluttajatuotteista, jotka on rakennettu viime vuosikymmenellä, optimoi käyttötuntien määrää — koska niiden ansaintamalli (mainos, sitoutuminen, dataan kerääminen) palkitsee sitä. Mutta kun palautteessa kysytään käyttäjältä jälkeenpäin, oliko hänen elämänsä parempi tuotteen ansiosta, vastaus on usein epäselvä tai jopa kielteinen. Tämä on rakenteellinen kannustinongelma, ei yksittäisen yrityksen syy — mutta se on yhä useamman uuden perustajan tehtävä ratkaista omassa tuotteessaan.

Mitä Suomelle?

Pölösen keskustelussa on kohta, jossa hän puhuu siitä, miten yksityinen sektori on luonut ongelman ja julkinen sektori joutuu siivoamaan. Älypuhelimien aiheuttamasta nuorten mielenterveysongelmista on tehty arvioita, joiden mukaan terveydenhuoltojärjestelmän kustannus on huomattava — eikä alkuperäinen tuottaja kanna sitä. Tämä on yhteiskunnallinen ulottuvuus, joka voi vaikuttaa pieneltä yhden perustajan näkökulmasta, mutta kerrottuna sadoilla miljoonilla käyttäjillä se on miljardien luokan kysymys.

Suomalaiselle yrittäjälle tämä tarkoittaa kahta asiaa. Ensimmäinen on, että pohjoismainen lainsäädäntö liikkuu vuosi vuodelta tiukempaan suuntaan siinä, miten tuottaja vastaa tuotteensa pidemmän aikavälin vaikutuksista. Tämä on tuleva kustannus, joka kannattaa hinnoittella jo nyt liiketoimintamalliin. Toinen on se, että suomalainen kuluttajan luottamus toimittajaan on perinteisesti ollut korkeampi kuin moneen muuhun maahan — ja sitä luottamusta ei kannata syödä lyhyen tähtäimen sitouttamismittareilla. Olen aiemmin kirjoittanut, että valinnat rakentavat brändin enemmän kuin viestit — sama pätee tuotteeseen. Mitä rakennat, kertoo kuka olet.

Mitä tästä voi oppia?

Pölösen jakso on pitkä, mutta sen koko sanoma mahtuu yhteen kysymykseen, jonka jokainen yrittäjä voi kysyä itseltään tänä iltana: jos käyttäjäni katsoo viiden vuoden päästä taaksepäin tuotteeseeni, oliko hänen elämänsä parempi sen ansiosta? Jos vastaus on yksiselitteisesti kyllä, olet rakentanut hyvää. Jos vastaus on “ehkä, mutta…” tai “kyllä lyhyellä aikavälillä, mutta…”, on syytä pysähtyä. Pölösen viesti ei ole, että teknologian tekeminen on huono asia — hän on itse teknologi ja innovaattori. Hänen viestinsä on, että lupauksen ja lopputuloksen välinen ero on aiheuttanut viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana tuhoa, jota yksikään yksittäinen perustaja ei tarkoittanut tuottaa, ja se on ainoastaan korjattavissa siten, että seuraava sukupolvi perustajia kysyy tätä kysymystä etukäteen.

Suomi on hyvässä asemassa tehdä tämä paremmin kuin moni muu maa. Meillä on kulttuurinen pohja, joka arvostaa rehellisyyttä, pitkää suhdetta ja kohtuullisuutta — kaikkia niitä asioita, jotka teknologian liiketoimintamalli on viimeisen vuosikymmenen aikana hylännyt. Meidän tehtävämme on rakentaa seuraava sukupolvi tuotteita, joista voidaan viiden vuoden päästä katsoa taaksepäin ja sanoa: lupasitte parempaa, ja annoitte sitä.