Sisämarkkinat vaarassa: EU:n uusi asetus uhkaa yrittäjiä

Hyvää tarkoittava EU-sääntely voi pirstoa yhteismarkkinat ja iskeä kovimmin juuri pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.

Brysselissä syntyy jatkuvasti uutta sääntelyä, ja suurin osa siitä on tarkoitettu suojelemaan kuluttajaa, ympäristöä tai reilua kilpailua. Mutta joskus hyvä tarkoitus kääntyy itseään vastaan – ja juuri siitä puhuttiin tuoreessa Heikelä & Koskelon jaksossa. Juontajien mukaan uusi asetus on rakennettu niin kömpelästi, että se voi rapauttaa EU:n sisämarkkinat, sen talousalueen, jonka varaan suuri osa eurooppalaisesta kasvusta on rakennettu. Puhe ei ole pienestä yksityiskohdasta, vaan koko sisämarkkinoiden toimintalogiikasta.

Urheilutermein kyse on osumasta omaan maaliin. Ensin tavoite on kirkas: samat pelisäännöt kaikille 27 jäsenmaalle. Mutta kun säädös valuu kansallisten virastojen tulkittavaksi, yhtenäisyydestä voi jäädä jäljelle vain juhlapuheet – ja yritys, joka luotti yhteen sääntökirjaan, huomaa yllättäen soveltavansa kahtakymmentäseitsemää.

Miksi sisämarkkinat ovat yhtäkkiä vaakalaudalla?

Sisämarkkinat eivät ole abstrakti EU-termi, vaan käytännössä se syy, miksi eurooppalainen kasvuyritys voi myydä tuotettaan 27 maahan yhdellä sopimuksella. Kun tuohon järjestelmään lisätään asetus, joka jättää liikaa tulkinnanvaraa, riski ei jää Brysseliin. Se valuu suoraan yrityksen hallitukseen, lakiosastolle ja lopulta hintalappuun.

Ajattele tyypillistä eurooppalaista ohjelmistoyritystä, joka myy palveluaan tilausmallilla kymmeneen maahan. Kun yksi asetus tulkitaan jossain maassa tiukasti ja toisessa väljästi, yrityksen on käytännössä rakennettava kaksi erilaista toimintatapaa yhden tuotteen ympärille. Se on juuri se kustannus, joka ei näy missään virallisessa vaikutusarvioinnissa, mutta näkyy kyllä yrityksen tuloslaskelmassa.

Siksi kysymys ei ole vain yhden asetuksen yksityiskohdista. Se on kysymys siitä, pysyykö Eurooppa yhtenä markkinana, jossa yritys kasvaa yhden pelikirjan varassa, vai pirstaloituuko se hiljalleen 27 erilliseksi markkinaksi, joissa samaa tuotetta pitää muokata maakohtaisesti.

Asetus ei aina tarkoita yhtenäisyyttä

EU-asetus on lakiteknisesti suoraan sovellettavaa oikeutta kaikissa jäsenmaissa – toisin kuin direktiivi, joka pitää ensin kirjoittaa auki kansalliseen lakiin. Siksi asetuksen pitäisi olla se sääntelyn muoto, joka ei pirstoudu. Käytännössä kansalliset valvontaviranomaiset silti tulkitsevat samaa tekstiä eri painotuksin, ja juuri tämä ristiriita nousi esiin myös Heikelä & Koskelon jaksossa.

Tästä on jo yksi tunnettu esimerkki: tietosuoja-asetus GDPR on ollut voimassa vuosia, mutta eri maiden tietosuojaviranomaiset ovat tulkinneet samoja pykäliä yhä eri tavoin. Jos sama kohtalo odottaa uutta asetusta, yritys ei voi luottaa siihen, että yksi compliance-dokumentti riittää koko sisämarkkina-alueelle.

Miksi pienet yritykset kärsivät enemmän?

Suuri konserni voi palkata lakitiimin tulkitsemaan uutta sääntelyä maakohtaisesti ja hajauttaa kustannuksen laajalle liikevaihdolle. Pienelle kasvuyritykselle sama tehtävä syö helposti viikkojen työajan ja rahaa, joka olisi mennyt tuotekehitykseen tai asiakashankintaan. Yrittäjäriski on monessa EU-maassa valmiiksi liian kallis, ja uusi, tulkinnanvarainen sääntely nostaa panoksia entisestään.

Kun jokainen jäsenmaa soveltaa samaa asetusta hieman eri tavalla, syntyy tilanne, jossa yritys ei enää tiedä, toimiiko se lain mukaan laajentuessaan rajan yli. Juuri se epävarmuus saa monen perustajan jättämään kasvusuunnitelman pöytälaatikkoon – ei koska liiketoiminta ei toimisi, vaan koska sääntely-ympäristö on liian sumea ennustettavaksi.

Sisämarkkinat ovat yrittäjän suurin kilpailuetu

Sisämarkkinat ovat eurooppalaisen yrittäjän hiljainen supervoima: yksi sopimus, yhteiset standardit ja satojen miljoonien ihmisten asiakaskunta ilman tullirajoja. Vertailu EU-maiden julkisen sektorin tuottavuudesta näyttää, kuinka paljon yhteiset pelisäännöt vaikuttavat koko talousalueen kilpailukykyyn – ja kuinka herkästi se kilpailukyky voi myös murentua, kun säännöt alkavat elää erilleen toisistaan.

Kun sääntely pirstoo tämän yhtenäisyyden, lasku ei lankea vain suuryrityksille. Yrittäjän verotaakka ja tuottavuus kulkevat jo valmiiksi käsi kädessä, ja ylimääräinen byrokratia on täsmälleen sitä kuormaa, joka painaa tuottavuuden väärään suuntaan juuri silloin, kun Eurooppa tarvitsisi enemmän kasvua, ei vähemmän.

Mitä tästä voi oppia?

Suurinta oivallusta ei kannata hakea Brysselin käytävistä, vaan omasta toiminnasta ja siitä, miten nopeasti pystyt reagoimaan sääntelyn muutoksiin.

• Seuraa sääntelyn valmisteluvaihetta komission ja parlamentin työohjelmista, älä vasta virallista voimaantulopäivää.
• Kartoita, miten kansallinen valvontaviranomainen on aiemmin tulkinnut vastaavaa sääntelyä omassa toimintamaassasi.
• Liity toimialajärjestöön tai yrittäjäverkostoon, joka seuraa EU-lainsäädäntöä ja jakaa tulkintoja jäsenilleen.
• Rakenna sopimukset ja prosessit niin joustaviksi, että yksi maakohtainen tulkintamuutos ei kaada koko laajentumissuunnitelmaa.
• Hinnoittele sääntelyriski osaksi laajentumispäätöstä siinä missä valuuttariski tai verotus – se on yhtä todellinen kuluerä.

Nightwishin tarina kasvusta ja omaleimaisuudesta muistuttaa, että menestys syntyy harvoin valmiiksi tasoitetulla tiellä. Sama pätee yrittäjyyteen Euroopassa: sääntely-ympäristö voi olla epävarma, mutta se ei poista mahdollisuutta rakentaa omaa, kestävää reittiä eteenpäin. Jos haluat kuulla koko keskustelun aiheesta, Heikelä & Koskelon jakso löytyy YouTubesta.

Kun sääntely pirstoo tämän yhtenäisyyden, lasku ei lankea vain suuryrityksille.

Suurinta oivallusta ei kannata hakea Brysselin käytävistä, vaan omasta toiminnasta ja siitä, miten nopeasti pystyt reagoimaan sääntelyn muutoksiin.

▶

Lähteet

• EU:n jättikämmi – Tästä ei toivu kukaan | Heikelä & Koskelo 23 minuuttia | 1437 — 23 Media, julkaistu 28.9.2026