Tuottavuus ratkaisee, mitä yrittäjä saa veroillaan

Kasvua tukeva talouspolitiikka tarvitsee näkyviä tuloksia, ja sama vaatimus auttaa yrittäjää tekemään parempia päätöksiä omassa yrityksessään.

Tuottavuus voi kuulostaa sanalta, joka kuuluu talousraporttiin eikä yrittäjän työpäivään. Silti sen merkitys tulee vastaan heti, kun yritys odottaa päätöstä, etsii osaajaa tai selvittää viranomaisasiaa. Ratkaisevaa on, kuinka paljon hyödyllistä saadaan aikaan käytettävissä olevalla ajalla ja rahalla.

Kuvitellaan yrittäjä, joka käyttää aamupäivän saman tiedon toimittamiseen kahteen eri paikkaan. Molemmat lomakkeet voivat olla asianmukaisia, mutta yrityksen näkökulmasta työ ei vienyt mitään eteenpäin. Tämä on myös Suomen kasvukeskustelun tärkeä kysymys: miten yhteisillä resursseilla syntyisi enemmän arjessa näkyvää hyötyä?

Verojen tasolla ja julkisten menojen määrällä on merkitystä. Niiden rinnalle tarvitaan kuitenkin kysymys siitä, mitä rahalla saadaan aikaan. Yrittäjälle hyvä toimintaympäristö tarkoittaa sekä kohtuullista rasitusta että palveluja, jotka auttavat käyttämään työajan asiakkaisiin, kehittämiseen ja kasvuun.

Menon määrä ei vielä kerro sen arvosta

Neuvottelijan keskustelussa Aki Kangasharju nostaa esiin veronmaksajan saaman vastineen ja julkisen sektorin tehokkuuden arvioinnin. Noin kohdassa 10.32 alkava keskustelu verorahojen vastineesta tarjoaa hyödyllisen lähtökohdan: budjetti kertoo käytetystä rahasta, mutta palvelun onnistuminen vaatii oman tarkastelunsa.

Kangas­harjun arvio tuottavuustutkimuksen puutteista on keskustelijan väite, ei sellaisenaan kattava kuva kaikesta Suomessa tehdystä tutkimuksesta. Sen herättämä kysymys on silti perusteltu. Mistä tiedämme, parantaako lisärahoitus palvelua tai vähentääkö säästö tarpeetonta työtä?

Yrityksessä sama ongelma on tuttu. Uusi ohjelmisto, rekrytointi tai markkinointipanostus kasvattaa kustannuksia heti, mutta hyöty näkyy vasta myöhemmin. Ostolasku on helppo tarkistaa; vaikutusta asiakkaan kokemukseen, toimitusvarmuuteen tai kannattavuuteen pitää selvittää erikseen.

Julkisissa palveluissa arviointi on usein vaikeampaa, sillä tavoitteita on useita. Nopeus ei yksin riitä, jos päätöksen laatu heikkenee tai palvelu jää osalta ihmisistä saamatta. Myös työtunnin arvonlisäystä ja julkista sektoria käsittelevän vertailun äärellä kannattaa kysyä, mitä mittari tavoittaa ja mitä sen ulkopuolelle jää.

Kasvu tarvitsee tilaa myös alkuvaiheen kustannuksille

Kangas­harjun esittämä talouspoliittinen mahdottomuuskolmio kuvaa ristiriitaa: kasvua tavoitellaan, mutta uudistus voi törmätä siihen, että se maksaa aluksi. Velan hallinta on tarpeen, mutta jokaisen uuden menon torjuminen voi sulkea pois myös hyödyllisiä muutoksia. Toisaalta kasvulupaus ei tee mistään hankkeesta automaattisesti hyvää.

Yrittäjä tunnistaa tilanteen omasta kassastaan. Uuden palvelun kehittäminen vie rahaa ennen ensimmäistä tilausta, eikä onnistumisesta ole varmuutta. Siksi investointia arvioidaan sekä rahoituksen riittävyyden että uskottavan kysynnän perusteella.

Saman ajattelun pitäisi näkyä uudistusten perusteluissa. Mikä ongelma ratkaistaan, kenelle hyöty syntyy ja milloin vaikutusta voidaan arvioida? Jos vastaukset jäävät väljiksi, myös lupaus tulevasta kasvusta jää helposti toiveeksi.

Yrittäjän kannalta olennaista on lisäksi ennakoitavuus. Pitkäjänteistä päätöstä on vaikea tehdä, jos toimintaympäristön muutosten suunta jää epäselväksi. Tätä pohdintaa täydentää kysymys siitä, millaiseksi yrittäjäriskin hinta Suomessa muodostuu: mahdollisuuksia arvioidaan aina myös epäonnistumisen seurausten kautta.

Hankinnan pitäisi palkita toimiva ratkaisu

Julkisten hankintojen merkitys ulottuu hankintayksikön budjettia pidemmälle. Ne voivat tarjota yritykselle asiakkaan ja tilaisuuden osoittaa ratkaisunsa toimivuus. Samalla hankinnan tarkoitus on tuottaa palvelun käyttäjälle mahdollisimman hyvä lopputulos.

Neuvottelijan aineistossa hyvinvointialueiden omilta yhtiöiltä tekemät hankinnat nostetaan tarkasteluun noin kohdassa 15.15. Yrittäjän näkökulmasta kiinnostava kysymys on, miten vaihtoehtoja verrataan. Omistussuhde tai kilpailutuksen olemassaolo ei yksin todista ratkaisun laatua.

Ajatellaan kuvitteellista ajanvarauspalvelun hankintaa. Halvin sopimus voi näyttää houkuttelevalta, mutta kokonaisuutta muuttaa se, kuinka paljon henkilöstö joutuu korjaamaan virheitä tai auttamaan käyttäjiä. Tarjouksen hinnan rinnalle tarvitaan siis ymmärrys käytöstä, ylläpidosta ja asiakkaan arjesta.

Myös tarjoavan yrityksen kannattaa ottaa tämä vakavasti. Pelkkä lupaus tehokkuudesta on heikko myyntiperuste. Vahvempi ehdotus kertoo, minkä työvaiheen ratkaisu parantaa, miten vaikutus havaitaan ja millaisia kustannuksia käyttöönotto aiheuttaa.

Tekoälyn hyöty alkaa työn tarkoituksesta

Tekoäly esiintyy kasvukeskustelussa houkuttelevana mahdollisuutena vähentää työtä. Mahdollisuus kannattaa tutkia, mutta nopeampi suoritus ei vielä kerro, että kokonaisuus parani. Jos käsiteltävä asia oli alun perin tarpeeton, sen automatisointi säilyttää tarpeettoman työvaiheen.

Yrityksessä kokeilu voisi alkaa vaikkapa toistuvien asiakaskysymysten valmistelusta. Arvioinnissa pitäisi huomioida vastaamiseen käytetty aika, vastausten oikeellisuus ja korjausten tarve. Jos tarkistaminen vie säästetyn ajan, ensimmäinen toteutus ei vielä lunastanut lupaustaan.

Tuottavuus paranee vasta, kun samalla panoksella syntyy enemmän hyödyllistä tulosta tai sama tulos saavutetaan pienemmällä panoksella. Siksi myös tekoälyn säästämälle ajalle tarvitaan suunta. Vapautunut tunti voi palvella asiakastyötä, uuden tuotteen kehittämistä tai työkuorman keventämistä, kun käyttötarkoitus päätetään tietoisesti.

Mitä yrittäjä voi oppia kasvukeskustelusta?

Hyödyllisin oppi on vaatia päätöksiltä selkeää yhteyttä tavoitteen, kustannuksen ja tuloksen välille. Tätä kannattaa odottaa talouspolitiikalta ja harjoitella omassa yrityksessä. Kaikkea ei voi mitata täydellisesti, mutta vaikutusten vaikea arviointi ei poista arvioinnin tarvetta.

Seuraavan investoinnin kohdalla voi aloittaa kolmesta kysymyksestä. Mitä asiakkaalle tai työntekijälle paranee? Mistä muutos huomataan? Milloin päätämme, jatkammeko, korjaammeko vai lopetammeko kokeilun?

Hyvä uudistus tarvitsee sekä uskottavan tavoitteen että tavan huomata epäonnistuminen. Tämä jättää tilaa rohkeudelle ilman, että jokainen uusi meno hyväksytään kasvun nimissä. Yrittäjälle sama periaate antaa luvan kokeilla ja syyn seurata tuloksia.

Suomen kasvusta voi väitellä suurilla käsitteillä, mutta yrittäjän arjessa onnistuminen tuntuu konkreettiselta. Työ etenee, palvelu toimii ja aikaa jää asiakkaalle. Siihen myös verorahojen vastinetta koskeva keskustelu kannattaa palauttaa.

Artikkelin lopussa oleva Neuvottelija 413 -video taustoittaa näkökulmaa. Aki Kangasharju, Emmiliina Kujanpää ja Sami Miettinen keskustelevat kasvun edellytyksistä, verotuksesta ja julkisten palvelujen tehokkuudesta.

Hyvä uudistus tarvitsee sekä uskottavan tavoitteen että tavan huomata epäonnistuminen.

Ostolasku on helppo tarkistaa; vaikutusta asiakkaan kokemukseen, toimitusvarmuuteen tai kannattavuuteen pitää selvittää erikseen.

▶

Katso alkuperäinen jakso YouTubessa: Neuvottelija.

Lähteet

• Minja Koskela ja Aki Kangasharju susiparina | Neuvottelija 413 — Artikkelin taustana käytetty toimitukselle annettua jaksokuvausta ja aikaleimoja. Keskeiset kohdat: talouspoliittinen mahdottomuuskolmio 04.22, verorahojen vastine 10.32, tuottavuustutkimus 12.29, hyvinvointialueiden hankinnat 15.15 ja tekoäly 26.13. Puhujien arviot on erotettu artikkelin omasta pohdinnasta.