Yrittäjäriski on Suomessa liian kallis – korjaa se itse

Talouden käänne on aito, mutta se ei korjaa kannustinrakennetta, joka tekee yrittämisestä palkkatyötä kalliimman vaihtoehdon.

Yrittäjäriski on Suomessa edelleen liian kallis kannettavaksi, ja juuri siinä piilee suurin uhka orastavalle talouskasvulle – ei siinä, mitä seuraavat vaalit tuovat tullessaan. Talouden ensimmäiset piristymisen merkit näkyvät tilauskannoissa ja investointipäätöksissä, mutta piristyminen on hauras ilmiö: se rakentuu luottamuksen päälle, ja luottamus katoaa nopeammin kuin se syntyy. Mikroyrittäjän ja startup-perustajan kannattaa suhtautua käänteeseen toiveikkaasti mutta ei naiivisti.

Ongelma ei ole osaamisen puute eikä ideoiden vähyys. Ongelma on se, että palkkatyön ja yrittäjyyden välinen kannustinrakenne on vuosien saatossa vinoutunut: palkkatyö on ennustettava, yrittäjyys ei. Kun verotus, sosiaaliturvan ehdot ja julkisen sektorin koko yhdessä tekevät riskinotosta taloudellisesti epäedullista suhteessa turvattuun palkkatyöhön, rationaalinen yksilö valitsee turvan. Se näkyy siinä, että osaajat ja pääomat liikkuvat herkästi sinne, missä riskinotto palkitaan paremmin – ja Suomi kilpailee tässä avoimessa kentässä muiden Euroopan maiden kanssa, ei tyhjiössä.

Tämä näkyy myös rahoituksen ja osaamisen saatavuudessa. Kun kokenut osaaja tai sijoittaja voi yhtä hyvin suunnata työnsä ja pääomansa toiseen EU-maahan, jossa riskinoton tuotto on parempi, pienen suomalaisen yrityksen on entistä vaikeampaa löytää alihankkijaa, rahoittajaa tai ensimmäistä avainrekrytointia kotimarkkinalta. Tämä ei ole uhka, joka realisoituu jonain tulevana hetkenä – se on jo nyt osa sitä hintaa, jolla suomalainen mikroyritys joutuu kilpailemaan kasvusta.

Suurilla yrityksillä on tähän työkaluja, joita mikroyrittäjällä ei ole: ne voivat hajauttaa toimintaansa useaan maahan, pääsy pääomamarkkinoille on helpompaa, ja ne kestävät yhden kotimarkkinan hiipumisen muiden markkinoiden tuella. Yksinyrittäjällä tai muutaman hengen startupilla tätä puskuria ei ole – koko liiketoiminta nojaa yhteen markkinaan, yhteen verojärjestelmään ja yhteen poliittiseen sykliin. Juuri tästä syystä yrittäjäriskin keskustelu ei saa jäädä suurten pörssiyhtiöiden tai valtakunnallisen talouspolitiikan asiaksi: se ratkeaa viime kädessä pienimmässä mittakaavassa, siellä missä yksi ihminen päättää, ottaako hän seuraavan asiakkaan vastaan palkkaamalla apua vai tekemällä itse ylitöitä.

Mikroyrittäjälle tämä ei ole abstrakti kysymys vaan arkinen laskutoimitus: kannattaako palkata ensimmäinen työntekijä, kannattaako ottaa laina kasvuun, kannattaako jäädä yksinyrittäjäksi. Jokainen näistä päätöksistä sisältää oletuksen siitä, millainen toimintaympäristö on voimassa parin vuoden kuluttua. Kun tämä oletus on epävarma, järkevä yrittäjä lykkää sitoumuksia – ja lykätyt sitoumukset ovat juuri se, mikä hidastaa talouden käännettä pysyvästi hyväksi.

Samaan ilmiöön kytkeytyy palkitsemisen logiikka laajemminkin: kun myyjän palkka ja siihen kytketyt kannustimet rakennetaan väärin, koko kasvuhakuinen myyntiorganisaatio alkaa optimoida vääriä asioita. Sama virhe toistuu makrotasolla: jos yhteiskunta palkitsee varovaisuudesta ja rankaisee riskinotosta, se saa lisää varovaisuutta ja vähemmän riskinottoa. Tätä ei korjata yhdellä vaalikaudella eikä yhdellä päätöksellä, ja mikroyrittäjän ei kannata jäädä odottamaan korjausta.

Tässä kohtaa teknologialla on todellista merkitystä, eikä vain puheen tasolla. Tekoälyassistentit ovat ensimmäinen työkalu vuosikymmeniin, joka antaa yhden hengen yritykselle mahdollisuuden kasvattaa kapasiteettiaan ilman, että sen täytyy ottaa työnantajariskiä. Kun tekoälyn tuoma ajansäästö saa suunnan, se muuttuu kilpailueduksi eikä vain mukavuudeksi: asiakaspalvelu, sisällöntuotanto ja myynnin ensimmäinen kontakti voidaan hoitaa osittain automaattisesti, jolloin yrittäjä voi käyttää oman aikansa sellaiseen työhön, joka oikeasti kasvattaa liiketoimintaa. On syytä muistaa, että tekoälysisällön ja yrittäjyyden rajapinta on yhä liikkeessä: työkalu ei tee liiketoimintapäätöstä yrittäjän puolesta, se vain pienentää päätöksen hintaa.

Mikroyrittäjän ja startup-perustajan kannattaa tehdä juuri nyt kolme asiaa: pitää isoimmat sitoumukset – pitkät vuokrasopimukset, ensimmäiset vakituiset palkkaukset, suuret investoinnit – mahdollisimman pitkään perumiskelpoisina, kunnes poliittisen syklin suunta on selvä; hakea kasvua mieluummin asiakaskunnan monipuolistamisesta kuin kiinteiden kulujen kasvattamisesta, jotta yksi kotimarkkinan päätös ei voi kaataa koko liiketoimintaa; ja ottaa käyttöön ne teknologiat, jotka pienentävät toiminnan kiinteää kustannuspohjaa ennen kuin kasvu pakottaa siihen. Yrittäjäriski ei katoa yhden hallituskauden aikana, eikä sen pienentäminen ole yksin poliittinen kysymys – se on myös yrittäjän oma, tänään tehtävä päätös.

Kun verotus, sosiaaliturvan ehdot ja julkisen sektorin koko yhdessä tekevät riskinotosta taloudellisesti epäedullista suhteessa turvattuun palkkatyöhön, rationaalinen yksilö valitsee turvan.

Yrittäjäriski ei katoa yhden hallituskauden aikana, eikä sen pienentäminen ole yksin poliittinen kysymys – se on myös yrittäjän oma, tänään tehtävä päätös.