Datakeskusten arvoketju: Suomen 5 × 5 × 5 -mahdollisuus

Suomen datakeskuskeskustelussa pitäisi kysyä sähkönkulutuksen lisäksi, kuka myy laskentakapasiteetin, tekoälymallit ja niiden tuottamat palvelut. Mikko Alasaarelan mukaan Suomi on arvoketjussa ”pohjimmaisella pahnalla”: tarjoamme edullista sähköä, mutta ylempien portaiden hyödyt voivat päätyä ulkomaisille omistajille. Hänen noin viisinkertaisista nousuista koostuva mallinsa näyttää, miksi GPU-tunnit, tokenit ja tekoälypalvelut kuuluvat samaan elinkeinopoliittiseen keskusteluun kuin konesalit ja kaukolämpö.

Ydinviesti lyhyesti

• Nyt Suomi myy datakeskuksille lähinnä halpaa sähköä pienellä marginaalilla. Alasaarelan mukaan silloin hyödyn vievät ulkomaiset, erityisesti yhdysvaltalaiset, omistajat.
• Jokainen porras ylöspäin – GPU-tunnit, tokenit ja tekoälypalvelut – nostaa arvoa hänen arvionsa mukaan noin viisinkertaiseksi edelliseen: 5 × 5 × 5.
• Yrityksiä ja osaamista löytyy kaikille portaille. Hänen mukaansa puuttuu paikallista pääomaa ja rohkeutta.

Alasaarela avaa ajatusta Roni Arvosen haastattelussa Kuuntelija-podcastissa ja Martin Paasin haastattelussa #paasipodin jaksossa 94. Kuuntelija esittää rahallisen porrastuksen erityisen selvästi. Paasipodi puolestaan auttaa ymmärtämään, millaista ohjelmisto-osaamista ja yrityskohtaista oppimista datakeskusten päälle voisi rakentaa.

Keskustelujen keskeinen viesti yrittäjälle ja päättäjälle on sama: datakeskuksen sijainti Suomessa ja sen liiketoiminnasta Suomeen jäävä hyöty ovat eri kysymyksiä. Tässä artikkelissa kertoimet ja talousluvut ovat Alasaarelan arvioita ja laskelmaesimerkkejä. Ne eivät ole toteutuneita tuottoja tai riippumattomasti varmennettuja kansantalousennusteita.

▶

Sähköstä palveluihin: näin 5 × 5 × 5 -portaat rakentuvat

Alasaarela kuvaa lähtötilannetta kärjekkäästi:

”Mutta nyt me myydään pelkkää sähköä. Ja otetaan joku ihan pieni minimaalinen marginaali päälle.” — Mikko Alasaarela, Kuuntelija, 0:22:27–0:22:29.

Hänen arvostelunsa kohdistuu asetelmaan, jossa suomalainen kilpailuetu luovutetaan sähkön ostajalle, mutta sen päälle rakennettavan liiketoiminnan omistus ja tuotot jäävät muualle. Hukkalämpöä käsitellessään hän sanoo saman suoremmin:

”Jos sä sen halvimman hyödynnät sillä, että sä myyt sen pienellä cost plus -marginaalilla jenkeille, niin sittenhän ne jenkit saa sen koko hyödyn siitä halvasta sähköstä, ja meillä ei jää mitään.” — Mikko Alasaarela, Kuuntelija, 0:29:11–0:29:18.

Alasaarelan omassa numeroinnissa GPU-tunnit ovat taso 1, tokenit taso 2 ja loppukäyttäjäpalvelut taso 3. Sähkö ja konesali muodostavat niiden alapuolisen lähtötason. Hukkalämmön hyödyntäminen täydentää tätä perustaa. Taulukon hyötyjäsarake tiivistää toimituksellisesti, missä liiketoiminta kussakin vaiheessa sijaitsee.

Porras	Mitä myydään tai hyödynnetään?	Kuka saa hyödyn?	Alasaarelan arvio ja aikaleima
Lähtötaso: sähkö, konesali ja lämpö	Sähköä ja infrastruktuuria; hukkalämpöä kaukolämpöön	Paikalliset energia- ja infratoimijat; ylempien kerrosten tuotot niiden omistajille	Sähkölle pieni marginaali; lämpö täydentää hyötyä. Kuuntelija 0:22:27–0:22:34 ja 0:28:02–0:28:16.
↗ Taso 1: GPU-tunnit	Prosessorien laskentakapasiteettia	GPU-palvelun operaattori; Suomessa toimiva palveluntarjoaja voi pitää osan arvosta täällä	Noin 3 dollaria/kWh; noin 5 × lähtötasoon hänen yhteenvedossaan. Kuuntelija 0:22:35–0:22:51 ja 0:24:59.
↗↗ Taso 2: tokenit	Tekoälymallin käyttöä palveluna	Mallipalvelun tarjoaja	13–15 dollaria/kWh, noin 5 × GPU-tasoon. Kuuntelija 0:23:53–0:24:24.
↗↗↗ Taso 3: palvelut, ”uusi SaaS”	Tekoälyn tuottamia loppukäyttäjäpalveluita	Asiakasratkaisun tarjoaja	Vielä noin 5 × tokenitason päälle. Kuuntelija 0:24:29–0:24:48.

Tokenitasolla Alasaarela vertaa toimintaa Anthropicin ja OpenAI:n mallipalveluihin. Hänen tiivistyksensä kuuluu:

”Eli me mennään siitä viisinkertaiseksi noin.” — Mikko Alasaarela, Kuuntelija, 0:24:14.

Palveluportaalla hän käyttää ilmausta ”services as software, tämä uusi SaaS” (0:24:40–0:24:43): asiakkaalle tarjotaan tekoälyn tuottamaa palvelua. Hän lisää, että sen päälle tulee vielä viisinkertainen kerroin (0:24:48).

”Tällä hetkellä siellä pohjimmaisella pahnalla, josta me voitaisiin tulla viisinkertaiseksi pelkästään GPU-palveluilla.” — Mikko Alasaarela, Kuuntelija, 0:24:56–0:24:59, ote yhteenvedosta.

Näin syntyy 5 × 5 × 5 -ajatus. GPU-portaan viisinkertaisuus tulee hänen sanallisesta yhteenvedostaan; sähkön myynnin lähtötasolle hän ei tässä esitä vastaavaa dollarimäärää. Porrastusta kannattaa käyttää kysymiseen, missä yritys tai investointi ansaitsee. Se ei yksin osoita, kuinka suuri osa myynnistä muuttuu suomalaiseksi arvonlisäksi, verotuloksi tai voitoksi. Myöskään eri portaiden myyntiä ei pidä sellaisenaan laskea yhteen uutena kansantuotteena.

Mitä Alasaarelan miljardilaskelman taustalla on?

GPU-esimerkissä Alasaarela käyttää noin kolmen dollarin tuottoa kulutettua kilowattituntia kohti. Laskelman lähtökohtana on 20 terawattitunnin vuosituotanto, 65 prosentin käyttöaste ja oletus, että 50 prosenttia rahasta jää Suomeen arvontuottona. Näillä lähtökohdilla hän puhuu kymmenistä miljardeista (Kuuntelija, 0:22:35–0:23:48).

Hän suhteuttaa esimerkin puheessaan Suomen 85 terawattitunnin sähköntuotantoon ja VTT:n ennusteeksi nimeämäänsä 100–105 terawattituntiin vuonna 2030. Vertailukohtana hän käyttää noin 300 miljardin bruttokansantuotetta. Nämäkin luvut ovat tässä hänen laskelmansa lähtötietoja, eivät artikkelin erikseen tarkistamia tilastotietoja.

Tokenitasolle siirtyessään Alasaarela nostaa arvion 13–15 dollariin kilowattitunnilta ja puhuu satojen miljardien potentiaalista. Ratkaiseva sana on potentiaali. Jakson perusteella ei voi päätellä, että koko kuvattu kapasiteetti löytäisi ostajan näillä hinnoilla tai että oletettu Suomeen jäävä osuus toteutuisi.

Toimituksellinen johtopäätös on siksi käytännöllinen: investointiesityksessä pitäisi avata kapasiteetin lisäksi asiakkaat, käyttöaste, kustannukset ja omistukseen perustuva tulonjako. Vasta niiden avulla voi arvioida, miten sähkönkulutus muuttuu paikalliseksi liiketoiminnaksi. Kerroin havainnollistaa tavoitetta; hankkeen oma laskelma ratkaisee sen uskottavuuden.

Kolibri ja Verda tekevät ylemmät portaat konkreettisiksi

Alasaarela nostaa molemmissa jaksoissa esimerkiksi Kolibri-kielimallin. Kuuntelijassa hän kertoo Saksassa julkistetusta mallista, jota koulutettiin Suomessa Verdan laitteilla (0:13:10–0:13:33). Paasipodissa hän nimeää kehittäjäksi saksalaisen Aleph Alphan ja liittää esimerkin mahdollisuuteen jättää arvontuotantoa Suomeen (0:26:34–0:27:01).

Yritysten omat julkaisut tarkentavat kuvaa: Kolibri on avoimien mallipainojen malli, jota koulutettiin Saksassa ja Suomessa. Verda vahvistaa toimittaneensa koulutukseen laskentainfrastruktuuria. Suomessa tehty koulutus on siis konkreettinen osa eurooppalaista hanketta, eikä koko koulutusta pidä kuvata yksinomaan suomalaiseksi. Aleph Alphan Kolibri-julkaisu, Verdan Kolibri-julkaisu.

Kuuntelijassa Alasaarela arvioi mallin maksaneen ”todennäköisesti tuhat kertaa vähemmän” kuin yhdysvaltalaisten toimijoiden vastaava kehitys (0:13:29–0:13:33). Vertailu jää hänen arviokseen: litterointi ei tarjoa kustannuserittelyä tai yhtenäistä vertailuasetelmaa.

Verda, entinen DataCrunch, on helsinkiläinen tekoälypilviyhtiö. Sen Suomessa tarjoama GPU-kapasiteetti tekee ensimmäisestä portaasta konkreettisen: suomalainen toimija voi myydä laskentaa pelkän sähköliittymän sijasta. Yhtiön omassa GPU-julkaisussa kuvataan tätä infrastruktuuria.

Kolibri-esimerkin opetus on työnjako. Suomessa voidaan tarjota laskentaa eurooppalaiselle mallikehittäjälle ja rakentaa mallien ympärille omia palveluita. Koulutuspaikka ei silti yksin ratkaise mallin omistusta tai myöhemmän palvelumyynnin tulonjakoa. Siksi myös seuraavien portaiden liiketoiminta on rakennettava erikseen.

Mitä Paasipodi tuo lisää Kuuntelija-jakson päälle?

Martin Paasin kysymykset vievät keskustelun siihen, miten yritys voisi hyödyntää datakeskusta omassa toiminnassaan. Paasipodissa Alasaarela kuvaa yleismallin päälle rakennettavaa ohjelmistokerrosta, joka käyttää yrityksen dataa ja tukee yrityskohtaista oppimista. Hänen ehdotuksensa on käyttää Kolibrin kaltaisia malleja suomalaisissa datakeskuksissa ja rakentaa palvelut paikallisten operaattorien kanssa (0:30:14–0:31:21).

▶

Paasipodin olennainen lisä on yrityksen oman osaamisen hallinta. Alasaarela erottaa mallin kouluttamisen, yrityksen datan hallinnan sekä agenttien työn koordinoinnin omiksi kerroksikseen (0:39:26–0:40:14). Näistä jokainen on hänen kuvauksessaan mahdollinen suomalaisen osaamisen ja liiketoiminnan paikka.

”Nyt meillä on tuhannen taalan paikka, tai sanotaan kymmenien miljardien eurojen paikka ottaa tuota haltuun tänne, koska me voitaisiin olla tämä tekoälyajan uusi Norja.” — Mikko Alasaarela, #paasipodi 94, 0:36:26–0:36:31.

Toinen lisä on mallin vaihtaminen. Paasin kysyessä toimittajaan sitoutumisesta Alasaarela toteaa, että hienosäädetty malli pitää uuden mallin käyttöönotossa kouluttaa uudelleen. Hallittu ohjelmistokerros ja tunnettu prosessi voivat hänen mukaansa helpottaa vaihtoa, mutta siirtymä aiheuttaa kustannuksia (0:36:36–0:37:38). Vaihdettavuus on siten suunnittelutavoite, ei automaattinen ominaisuus.

Yrittäjän kannattaa tämän perusteella pyytää toimittajalta vastaus konkreettiseen tilanteeseen: jos parempi malli tulee tarjolle, mitä nykyisestä ratkaisusta voidaan säilyttää, mitä rakennetaan uudelleen ja kuka hallitsee siihen tarvittavaa dataa? Näin yleinen puhe tekoälystä muuttuu hankinnan arviointiperusteeksi.

Kuuntelija täydentää aiempaa keskustelua myös korjauksella. Alasaarela täsmentää aiempaa puhettaan ydinvoimasta säätövoimana ja toteaa, että sitä kannattaa hänen mukaansa käyttää tasaisesti perusvoimana (0:41:29–0:41:54). Jaksoja ei siksi pidä yhdistää yhdeksi muuttumattomaksi väitelistaksi.

Datasuvereniteetti: kotimainen pilvi on lähtökohta

Datasuvereniteetilla tarkoitetaan tässä yrityksen kykyä hallita dataansa, sen käyttöä ja siitä syntyvää osaamista. Alasaarela nostaa Kuuntelijassa Verdan ja UpCloudin paikallisiksi toimijoiksi, joiden päälle tällaisia kyvykkyyksiä voisi rakentaa. Samassa yhteydessä hän esittää CLOUD Actin yhdysvaltalaisiin palveluntarjoajiin liittyvänä huolena (0:57:11–0:58:04).

Keskustelun johtopäätöksenä ostajan kannattaa selvittää palvelimen sijainnin lisäksi sopimusosapuoli, tietojen käsittely, alihankintaketju ja sovellettavat oikeudelliset velvoitteet. Podcastin kärjekästä luonnehdintaa CLOUD Actista ei pidä tulkita selvitykseksi lain soveltumisesta yksittäiseen palveluun. Kotimaisuuskaan ei yksin riitä todisteeksi täydellisestä suvereniteetista.

UpCloud on Helsingissä perustettu eurooppalainen pilvipalveluyhtiö, jolla on datakeskus myös Helsingissä. Nämä ovat konkreettisia perusteita tarkastella sitä kotimaisena vaihtoehtona. Yhtiön about-sivu markkinoi myös GPU-klustereita; markkinointia ei tässä rinnasteta jo toimitettuun kapasiteettiin. Alasaarela sanoo omasta käytöstään:

”Toki suosin suomalaista UpCloudia tässä tapauksessa.” — Mikko Alasaarela, Kuuntelija, 0:11:54.

Myös Innohub käyttää UpCloudin palveluita.

Yrittäjälle tarkoituksenmukainen tavoite on dokumentoitu hallinta: sovi, mihin dataa saa käyttää, miten oma aineisto saadaan ulos ja miten palveluntarjoajan tai mallin vaihtaminen onnistuu. Tällöin kotimainen infrastruktuuri liittyy käytännön päätösvaltaan, eikä jää pelkäksi sijaintitiedoksi.

Hukkalämpö kaukolämpöön ja hankkeille selkeät ehdot

Alasaarela pitää Suomen kylmää ilmastoa etuna, koska datakeskuksen hukkalämmölle voidaan löytää käyttöä kaukolämpöverkossa (Kuuntelija, 0:27:47–0:28:16). Energia tuottaa näin laskennan rinnalla hyödynnettävää lämpöä. Hän kuitenkin myöntää, että lämmön muuttaminen kaukolämmöksi vaatii investointeja eikä ole ilmaista (0:31:20–0:31:58).

Kunnan ja energiayhtiön kannattaa siksi vaatia hankekohtainen suunnitelma lämmön hyödyntämisestä: kuka toteuttaa tarvittavan tekniikan, kuka ostaa lämmön ja miten lämmitys turvataan datakeskuksen toiminnan muuttuessa? Viimeisen kysymyksen Alasaarela nostaa itse esiin elinkaarikeskustelussa (0:51:59–0:52:24). Hukkalämpö on paikallinen hyöty, mutta sen rinnalla pitää tarkastella myös GPU-, malli- ja palveluliiketoimintaa.

Hankkeiden priorisointiin Alasaarela ehdottaa molemmissa jaksoissa järjestystä: ensin energiantuotantoon investoivat hankkeet, sitten enemmän arvontuotantoa Suomeen jättävät ja tämän jälkeen pitkäaikaisia, hyväpalkkaisia työpaikkoja tuovat hankkeet. Paasipodissa painotus on säätövoimassa (0:16:52–0:18:18), Kuuntelijassa laajemmin energiantuotannon kasvattamisessa (1:01:24–1:03:10).

Toimituksellinen suositus on tehdä hyötyjen arvioinnista avointa ja todennettavaa. Hankkeelta kannattaa pyytää suunnitelma energian saatavuudesta, paikallisista palveluostoista, osaamisesta ja siitä, mille arvoketjun portaalle liiketoiminta Suomessa ulottuu. Lupauksen rinnalle tarvitaan tapa seurata toteumaa. Samaa paikallisen hyödyn kysymystä käsittelee Innohubin pääkirjoitus datakeskuksen arvosta.

Alasaarelan mukaan Suomesta löytyy yrityksiä, osaamista ja halua kaikille portaille, mutta paikallisista pääomista ja investointirohkeudesta on puutetta (Kuuntelija, 0:25:06–0:25:24). Hänen ehdotustaan voi lukea eurooppalaisena työnjakona: infrastruktuuri Suomessa, yhteistyötä mallien kehittämisessä ja palveluita laajemmille markkinoille. Päättäjän tehtäväksi jää luoda ennakoitavat ehdot; yrittäjän tehtäväksi osoittaa asiakkaalle syntyvä hyöty. Osaamisen kehittämisen tueksi Innohubissa on myös IT-taidot & Tekoäly -sisältöjä.

UKK: datakeskusten arvo Suomelle

Mitä 5 × 5 × 5 tarkoittaa?

Se tiivistää Alasaarelan arvion kolmesta noin viisinkertaisesta noususta: sähkön myynnistä GPU-palveluihin, niistä tokeneihin ja edelleen loppukäyttäjäpalveluihin. Kyse on mahdollisuutta kuvaavasta mallista, ei tuottolupauksesta.

Miksi datakeskuksen suomalainen sijainti ei yksin ratkaise hyötyä?

Alasaarelan keskeinen huomio on, että ylempien portaiden liiketoiminta voi jäädä ulkomaisille omistajille. Paikallisen hyödyn arvioinnissa pitäisi tarkastella myös palveluntarjoajia, osaamista ja Suomeen jäävää arvontuotantoa.

Koulutettiinko Kolibri Suomessa?

Kyllä, myös Suomessa Verdan infrastruktuurilla. Yritysten julkaisut täsmentävät, että koulutusta tehtiin myös Saksassa. Mallin kehittäjä on Aleph Alpha; koulutuspaikka ja mallin omistus ovat eri asioita.

Takaako suomalainen pilvipalvelu datasuvereniteetin?

Kotimainen toimija tukee Alasaarelan esittämää tavoitetta, mutta pelkän kotimaisuuden perusteella ei pidä luvata täydellistä suvereniteettia. Ostajan kannattaa selvittää sopimukset, datan käsittely ja riippuvuudet, myös CLOUD Actiin liittyvät kysymykset.

Onko datakeskuksen hukkalämpö ilmaista kaukolämpöä?

Ei. Alasaarelakin toteaa hyödyntämisen vaativan investointeja. Lämmön käyttökohde, tarvittava tekniikka ja toiminnan jatkuvuus kannattaa selvittää hankekohtaisesti.

Mitä yrittäjä voi tehdä ensimmäiseksi?

Valitse rajattu työprosessi ja määrittele tavoiteltu asiakashyöty. Pyydä sen jälkeen vaihtoehdoilta kuvaus datan hallinnasta, mallin vaihtamisesta ja kokonaiskustannuksista. Tämä on artikkelin käytännön suositus Paasipodin yrityskohtaista oppimista koskevan keskustelun pohjalta.

Lähteet

• Kuuntelija: Kaikki mitä sinun TÄYTYY tietää datakeskuksista — Mikko Alasaarela, 10.11.2026. Haastattelija Roni Arvonen. Toimitettu Whisper-litterointi; artikkelissa käytettyjen kohtien aikaleimat yllä.
• #paasipodi 94: Datakeskukset! Vieraana Mikko Ala-Saarela, 8.10.2026. Haastattelija Martin Paasi. Toimitettu Whisper-litterointi; erityisesti 0:23:31–0:40:14 ja 0:46:56–0:47:58.
• Yritystiedot: Verdan GPU-julkaisu ja UpCloudin yritysesittely.
• Kolibri-kielimalli: Aleph Alphan julkaisukuvaus ja Verdan kuvaus laskentainfrastruktuurista.

Lainaukset perustuvat toimitettuihin konelitterointeihin; välimerkit ja UpCloud-nimen kirjoitusasu on siistitty. Epäselviä litterointikohtia ei ole lainattu. Arviot ja toimitukselliset johtopäätökset on erotettu yrityslähteillä tarkistetuista tiedoista.