Pääkirjoitus: Datakeskuksen arvo ratkaistaan aidan ulkopuolella

Datakeskushankkeesta on helppo puhua miljardien ja megawattien kautta. Ne ovat näyttäviä lukuja, mutta paikallisen yrittäjän kannalta ne jättävät tärkeimmän kysymyksen auki: mistä syntyy työtä vielä silloin, kun rakentajat ovat lähteneet? Suomen pitäisi oppia kysymään tätä ennen kuin hanke muutetaan joko kansalliseksi pelastuskertomukseksi tai kaiken nieleväksi uhaksi. Molemmat tavat vapauttavat keskustelijan pohtimasta toteutusta, jossa hyödyt ja haitat oikeasti ratkaistaan.

WIC Science Channel Suomen 18. syyskuuta julkaisema datakeskusjakso tarjoaa keskustelulle hyvän lähtökohdan. Tekijän kuvauksessa aihetta lähestytään tekniikan, sähkön, ekosysteemin ja yhteiskunnallisten kysymysten kautta. Se on hyödyllinen rajaus, sillä datakeskus ei ole yksittäinen tietokone suurennettuna. Yrittäjälle kyse on myös asiakkaasta, joka tarvitsee ympärilleen toimituskykyisiä palveluita. Tämän kirjoituksen johtopäätökset ovat toimituksen analyysia, eivät väitteitä videolla esitetyistä ratkaisuista.

Kansainvälisen energiajärjestön vuoden 2025 Energy and AI -raportti erottaa olennaisen mittakaavaeron: datakeskusten osuus maailman sähkönkulutuksesta oli vuonna 2024 noin puolitoista prosenttia, mutta vaikutukset voivat keskittyä voimakkaasti yksittäisille alueille. Maailman keskiarvo ei siten ratkaise paikallisen sähköverkon tilannetta. Samasta syystä yhden paikkakunnan ongelmista ei voi päätellä, että kaikki vastaavat investoinnit olisivat huonoja. Päätösten tueksi tarvitaan hankekohtaisia tietoja.

Kunnan ei pitäisi tyytyä esitteeseen, jossa luvataan elinvoimaa. Sen pitäisi pystyä kertomaan, minkälaisia hankintoja hanke tekee, milloin kilpailutukset käynnistyvät ja mitkä vaatimukset sulkevat paikallisia yrityksiä niiden ulkopuolelle. Tieto palvelee sekä investoijaa että yrittäjää. Jos esimerkiksi huoltopalvelun toimittaminen edellyttää ympärivuorokautista päivystystä, yhden hengen yritys voi tarvita kumppanin. Kumppanuus ehditään rakentaa, jos vaatimus tiedetään ennen tarjouspyynnön viimeistä viikkoa.

Tämä on kasvupolitiikkaa paljon arkisemmassa muodossa kuin juhlapuheissa. Paikallinen yritys ei kasva siitä, että sen kotikunta näkyy kansainvälisen konsernin tiedotteessa. Se kasvaa saadessaan asiakkaan, jonka vaatimuksiin vastaaminen kehittää myös muille myytävää osaamista. Tällaista siirtymää yrittäjästä kasvuyrityksen rakentajaksi käsittelee eri toimialan kautta Pikku G:n yrittäjyyspolku. Toimiala vaihtuu, mutta kysymys seuraavan vaiheen kyvykkyydestä säilyy.

Hankintojen paikallisuus ei silti saa tarkoittaa suojattua markkinaa. Investoijan on saatava luotettava toimittaja ja kilpailukykyinen tarjous. Julkisen toimijan tehtävä on tehdä vaatimukset ja mahdollisuudet ymmärrettäviksi, ei luvata kauppoja niiden puolesta. Käytännössä hyödyllinen toimi voi olla avoin toimittajatilaisuus, jossa ostaja kertoo palvelutasosta, perehdytyksestä ja sopimuksen kestosta. Näin yritys pystyy arvioimaan, kannattaako sen käyttää rajallista aikaansa tarjouksen tekemiseen.

Myös lämmön hyödyntämisestä pitäisi puhua toteutuksena. Google kuvaa Haminan palvelinkeskuksensa sivulla merivesijäähdytystä sekä toimipaikan ulkopuolista lämmön talteenottoa. Esimerkki osoittaa, että datakeskuksen ja ympäristön välinen yhteys voidaan rakentaa konkreettiseksi. Se ei todista jokaisen tulevan hankkeen lämpöratkaisua kannattavaksi. Lämmölle tarvitaan käyttäjä, siirtotapa ja sopimus, jotka toimivat myös silloin, kun lämmöntarve vaihtelee.

Yrityksen kannalta tämä tarkoittaa lupausten purkamista pienemmiksi kysymyksiksi. Jos oma tuotanto hyötyisi lämmöstä, missä muodossa sitä olisi saatavilla ja kuka vastaisi katkoksesta? Jos datakeskus tarvitsee yrityksen palvelua, kuinka paljon kapasiteettia asiakkaalle pitäisi varata? Sopimuksen arvoa on arvioitava yhdessä riippuvuuden kanssa. Suuri asiakas voi tarjota vakautta, mutta liian suuri osuus liikevaihdosta voi samalla kaventaa yrittäjän neuvotteluvaraa.

Datakeskuksen läheisyys ei myöskään itsessään tee paikallisista yrityksistä tekoälyn hyödyntäjiä. Palvelinrakennuksen ja yrittäjän asiakasprosessin väliin mahtuu pitkä ketju ohjelmistoja, osaamista ja kaupallisia valintoja. Verkkokaupan tekoälyn käyttötapauksia kannattaa tarkastella asiakkaan tarpeesta: löytääkö ostaja etsimänsä ja helpottuuko asiointi? Lähellä sijaitseva laskenta ei vastaa tähän kysymykseen. Yrityksen on vastattava itse.

Sama koskee myyntiä. Tekoälyn käyttö prospektoinnissa, eli mahdollisten asiakkaiden etsimisessä, voi auttaa suuntaamaan työtä, mutta järjestelmä ei päätä, millainen asiakas on yritykselle hyvä. Datakeskusekosysteemiin pyrkivän toimittajan pitää tunnistaa oma paikkansa: myykö se erikoistunutta osaamista, nopeaa paikallista palvelua vai kapasiteettia, jonka ostaja voi hankkia monesta paikasta? Näillä tarjouksilla on erilainen neuvotteluasema.

Vastaväite on aiheellinen: eikö tällainen vaatimuslista hidasta investointeja juuri silloin, kun Suomi tarvitsee niitä? Hidastaa, jos jokaiselle hankkeelle keksitään uudet ehdot kesken prosessin. Ennakoitava tiedontarve tekee päinvastoin. Kun paikallisen hyödyn arviointi perustuu ennalta sovittuihin asioihin, kunta ja investoija eivät joudu neuvottelemaan yleisluontoisista lupauksista uudelleen jokaisen uutiskierroksen jälkeen. Myös kriittisille kysymyksille jää asiallinen paikka.

Julkista rahaa tai yhteistä infrastruktuuria koskevissa päätöksissä vaihtoehtoiskustannus ansaitsee lisäksi näkyvän paikan. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, mitä muuta samalla rahalla, maalla tai kapasiteetilla voisi tehdä. Tätä vertailua ei pidä käyttää automaattisena vastalauseena yhdelle toimialalle. Se kuuluu kaikkiin merkittäviin hankkeisiin. Jos vaihtoehtoja ei ole arvioitu, ei vielä tiedetä, onko tarjolla hyvä mahdollisuus vai vain ensimmäinen konkreettinen ehdotus.

Kehitystä pitäisi seurata myös avajaisten jälkeen. Rakennusvaiheen ostot, jatkuvat palvelusopimukset, syntyneet osaamistarpeet ja muiden yritysten saama uusi kysyntä ovat eri asioita. Kun ne erotetaan, paikallista hyötyä voidaan parantaa myös hankkeen käynnistyttyä. Jos toimittajaketju jää suljetuksi tai osaajapula estää kasvun, ongelmaan voidaan tarttua. Pelkkää alkuperäistä investointisummaa toistamalla sitä ei ratkaista.

Yrittäjän ei tarvitse odottaa täydellistä alueellista suunnitelmaa voidakseen valmistautua. Hän voi selvittää oman palvelunsa toimitusvarmuuden, kirjata osaamisen todistettavaksi ja hakea kumppanit tehtäviin, joita ei yksin pysty hoitamaan. Samalla pitää säilyttää oikeus todeta, ettei kyseinen asiakkuus sovi omaan liiketoimintaan. Kaikki kasvu ei ole hyvää kasvua, jos se sitoo yrityksen väärään kustannusrakenteeseen tai syö kyvyn palvella nykyisiä asiakkaita.

Suomen kannattaa tavoitella datakeskusinvestointeja, joiden ympärille syntyy pitkäikäistä liiketoimintaa. Se vaatii vähemmän kilpailua näyttävimmästä luvusta ja enemmän työtä hankintojen, osaamisen ja energiayhteyksien parissa. Datakeskuksen arvoa ei ratkaise yksin se, mitä sen aidan sisällä tapahtuu. Ratkaisevaa on myös se, millaista toimintaa suomalaiset yritykset pystyvät rakentamaan aidan ulkopuolelle.

▶

Lähdejakso: WIC Science Channel Suomi, 18.9.2026. Taustana on tekijän julkinen jaksokuvaus; videota ei ole tässä työssä katsottu kokonaisuudessaan.