Moni ratkaiseva keksintö syntyi sodan aikana

Yhdysvallat kääntää kurssiaan, ja Euroopan on koottava 27 pientä puolustusteollisuuttaan yhdeksi, jossa myös mikroyrittäjälle ja startupille on paikka.

Moni ratkaiseva keksintö syntyi sodan aikana, ja siksi en näe tätä syksyä Euroopalle pelkkänä uhkana vaan tilaisuutena, jollaista ei heti tule uudelleen. Yhdysvallat on kääntänyt kurssiaan. Presidentti Trump myönsi poikkeuksen Venäjä-pakotteisiin juuri ennen niiden voimaantuloa, ilmoitti dieselostoista Venäjältä ja ”energiatulitauosta”, josta Kiova kuuli uutisista, ja vaati jälleen Zelenskyin vaihtamista. EU vastasi 12. lokakuuta kaikkien aikojen laajimmalla pakotelistauksella: lähes 1 600 Venäjän sotateollisuuteen kytkeytyvää henkilöä ja tahoa. Puolustuskomissaari Andrius Kubilius on sanonut, että EU:n ja Ukrainan on harkittava omaa rauhanstrategiaa. EU on ollut Ukrainan ainoa vakava rahoittaja, ja nyt on Euroopan näytön paikka.

Katsotaan, mitä sota ja puolustusrahoitus ovat saaneet aikaan. Tutka ja elektroninen sodankäynti kehittyivät toisessa maailmansodassa muun muassa Harvardin Radio Research Labissa. Ensimmäiset tietokoneet, Colossus ja ENIAC, rakennettiin sodan tarpeisiin. Suihkumoottori kypsyi lentokelpoiseksi samoina vuosina, ja penisilliinin massatuotanto käynnistyi, koska rintama tarvitsi sitä. Myöhemmin Yhdysvaltain puolustusrahoitus synnytti DARPAn, sen ARPANET-verkon eli internetin esiasteen sekä GPS:n. En väitä, että kaikki merkittävä syntyy sodassa. Väitän, että kriisi, selkeä tilaus ja riittävä raha samassa paketissa ovat harvinaisen tehokas keksintöjen moottori. Piilaaksokaan ei syntynyt pelkistä autotalleista ja Kalifornian auringosta. Se syntyi, kun Stanfordin Frederick Terman kytki yliopiston, sodanaikaisen tutkatutkimuksen ja kylmän sodan puolustustilaukset yrityksiin ja nuoriin startupeihin. Piilaakso on minulle vertauskuva lopputuloksesta, ei päämäärä itsessään. Päämäärä on, että Eurooppa oppii kytkemään tutkimuksen, tilaukset ja yritykset yhteen samalla tavalla.

Tähän asti Eurooppa on tehnyt päinvastoin. Meillä on 27 erillistä hankintajärjestelmää, jotka rahoittavat päällekkäisiä hankkeita kukin omalla tavallaan. FCAS-hävittäjähanke on kariutunut, ja panssarivaunuyhteistyö on takkuillut. Ymmärrän, miksi näin on käynyt: jokainen hallitus haluaa turvata omat työpaikkansa ja oman huoltovarmuutensa, ja se on sinänsä perusteltu tavoite. Lopputulos on silti, ettei kukaan saa riittävän pitkiä sarjoja eikä riittävän suuria tilauksia. Kaksikymmentäseitsemän pientä puolustusteollisuutta ei tee Piilaaksoa, mutta yksi yhteinen voisi. Tämä ei ole ideologiaa vaan insinöörin laskutoimitus. Sama raha, yhteiset vaatimukset ja yhteinen tilauskirja tuottavat enemmän kyvykkyyttä kuin sama raha pilkottuna 27 osaan, jotka eivät sovi yhteen. Juuri tätä tarkoitan, kun puhun vahvemmasta ja yhtenäisemmästä Euroopasta: ei lisää sääntelyä, vaan vähemmän päällekkäisyyttä ja enemmän yhteisiä tilauksia.

Hajanaisuus ei ole vain suurten valmistajien ongelma. Pienelle alihankkijalle se näkyy niin, että yhdessä maassa kelpaava hyväksyntä ei välttämättä kelpaa naapurissa, ja jokaiseen uuteen maahan hyväksynnät on haettava alusta asti. Yhteiset vaatimukset ja yhteiset tilaukset olisivat pienelle yritykselle suurempi helpotus kuin yksikään tukiohjelma.

Hyvä uutinen on, että suunta on jo kääntymässä. Saksa luovuttaa Ukrainalle kymmenen Patriot-patteria. Ranska ja Italia toimittavat Aster 30 -ohjuksia lokakuun loppuun mennessä ja SAMP/T-järjestelmiä vuonna 2027. Eurooppalaisen Patriot-tehtaan on määrä käynnistyä samana vuonna. EU ja Ukraina sopivat droonituotannon vauhdittamisesta ja yhteisyrityksistä, joissa Ukrainan taistelukentän kokemus ja eurooppalainen teollinen kapasiteetti yhdistetään samoissa yhtiöissä. Juuri tämän kytkennän Terman teki Kaliforniassa: tarve, tilaus ja tekijä saman pöydän ääressä. Erona on, että nyt pöydän ääressä istuu kokonainen maanosa, ja mukana on maa, jolla on maailman tuorein taistelukokemus.

Mitä tämä tarkoittaa mikroyrittäjälle, joka ei ole koskaan myynyt mitään armeijalle? Enemmän kuin luulet. Puolustusteollisuuden kasvu ei tapahdu vain suurissa tehtaissa vaan dual-use-ketjuissa, joissa sama teknologia palvelee sekä siviili- että puolustuskäyttöä: konenäkö, akut, komposiitit, radiotekniikka, ohjelmistot, logistiikka ja koulutus. Taistelukentällä drooni on kulutustavaraa, jonka osat, ohjelmiston ja huollon tekevät tavalliset yritykset. Kun tekoälybuumi jatkuu, konenäköä ja data-analytiikkaa tekevä kolmen hengen yritys on tässä ketjussa yhtä arvokas kuin iso toimija, kunhan se osaa toimia toimitusketjun ehdoilla. Niistä tärkeimmät ovat luottamus ja nopeus: tilaaja haluaa tietää, että toimitat sen mitä lupaat ja silloin kun lupaat. Niihin kuuluu myös tietoturva, joka alkaa käyttöoikeuksista: kuka pääsee asiakkaan piirustuksiin, millä laitteella ja mistä.

Siksi kehotan tekemään kolme asiaa jo tällä viikolla. Listaa ensin, mikä tuotteessasi tai osaamisessasi on kaksikäyttöistä, ja kirjoita se auki ostajan kielellä. Ilmoittaudu sitten oman maasi puolustusteollisuusyhdistykseen ja suurten eurooppalaisten valmistajien toimittajaportaaleihin, seuraa EU:n puolustusrahaston hakuja ja lähde teollisuuspäiville, sillä alihankkijoita etsitään nyt eikä ensi vuonna. Kolmanneksi kannattaa rakentaa riittävä kassapuskuri, koska julkisten hankintojen maksuajat ovat pitkiä ja sertifioinnit on maksettava ennen kuin ensimmäinen tilaus tuo rahaa. Jos nykyinen liiketoimintasi ei taivu tähän, muista, että yrittäjällä on vapaus vaihtaa suuntaa. Moni ratkaiseva keksintö syntyi sodan aikana, ja seuraava voi syntyä sinun verstaassasi, kunhan Eurooppa tekee oman osansa ja kokoaa voimansa yhteen.

▶

Kaksikymmentäseitsemän pientä puolustusteollisuutta ei tee Piilaaksoa, mutta yksi yhteinen voisi.

Lähteet

• DARPA – Defense Advanced Research Projects Agency — ARPANET-historia ja puolustusrahoitteinen tutkimus
• Euroopan komissio: puolustusteollisuus ja avaruus (DG DEFIS) — Euroopan puolustusrahaston haut ja EU:n yhteishankinnat
• EU, Ukraine seal 'drone deal' to boost production, establish joint ventures • FRANCE 24 English