Pariisin kadut sotatantereena – lasku lankeaa yrityksille

Poltetut koulut, ryöstetyt liikkeet ja ulkonaliikkumiskiellot eivät ole protesti vaan tuhoa, jonka lasku lankeaa koululaisille, poliiseille ja yrityksille – kulmakaupasta suuriin kauppaketjuihin. Ranskan on uudistettava julkinen sektorinsa – tekoälyn avulla ja rohkeasti.

Pariisin romanttiset kadut, joita moni suomalainen muistaa kahviloiden, kirjakauppojen ja iltakävelyiden kaupunkina, ovat tänä syksynä näyttäneet sotatantereelta. Kouluja on poltettu ja ryöstetty, liikkeiden ikkunoita rikottu ja autoja sytytetty, ja noin 760 poliisia on loukkaantunut. Ranskan oikeusministeriön mukaan pidätyksiä oli 9. lokakuuta mennessä kertynyt 6 877, ja niistä 86 prosenttia koski alaikäisiä. Tätä ei voi kutsua mielenilmaukseksi. Koulun polttaminen ei korjaa yhtäkään luokkahuonetta, se vie opetuksen niiltä samoilta nuorilta, joiden nimissä kaduilla riehutaan. Väkivalta ja tuhoaminen on tuomittava selvästi ja ilman mutta-sanaa.

Liike alkoi syyskuun puolivälissä Pariisin esikaupunkien kouluista, ja sen alkuperäiset vaatimukset olivat arkisia: pienemmät luokat, kunnossa olevat rakennukset ja opettaja, joka on paikalla. Ne olisi voinut esittää rauhanomaisesti, ja moni esittikin. Lokakuun alussa tilanne kuitenkin kärjistyi. Opiskelijat kiipesivät 8. lokakuuta Bastiljin aukion pylvääseen, ja vasemmistopoliitikko Jean-Luc Mélenchon julisti Bastiljin vallatuksi takaisin. Vallankumousromantiikka on vaarallista polttoainetta, kun kadulla on alaikäisiä. Poliisin voimankäytöstä on tutkinnassa runsaat parikymmentä tapausta, joista yhdessä 15-vuotias menetti kätensä, ja ne on selvitettävä perusteellisesti, koska oikeusvaltio mitataan myös sillä, miten se valvoo omaa voimankäyttöään. Se ei kuitenkaan muuta perusasiaa: järjestys on palautettava.

Liike on levinnyt Belgiaan ja Italiaan, ja 17. lokakuuta Ranskan kaduilla osoitettiin mieltä myös elinkustannuksia ja polttoaineen hintaa vastaan, keltaliivien aikaa muistuttavasti. Viikonloppuna 18.–19. lokakuuta useat kaupungit asettivat ulkonaliikkumiskieltoja. Tässä kohtaa lasku siirtyy yrityksille, jotka eivät ole aiheuttaneet tilannetta. Kun kortteli suljetaan illaksi, kahvila menettää illan myynnin, ravintola heittää raaka-aineet roskiin, kulmakauppa laskee kassaansa tyhjänä ja kampaamo peruu asiakkaansa. Vuokra, palkat ja lainanlyhennykset eivät jousta. Sama koskee suuria toimijoita: kauppaketjut ja tavaratalot sulkevat myymälöitään etuajassa, laudoittavat näyteikkunoitaan, palkkaavat lisää vartijoita ja siirtävät henkilöstönsä turvaan, ja kauppakeskusten illan myynti katoaa kokonaan. Ryöstöt ja ilkivalta näkyvät pian vakuutusmaksuissa koko kaupan alalla. Tilanne tuo väistämättä mieleen koronarajoitukset, jolloin yritykset kantoivat suhteettoman osan yhteiskunnan sulkemisen hinnasta – pienet usein konkurssiin asti, suuret ketjut lomautuksina ja suljettuina myymälöinä – ja moni yritys ei koskaan noussut uudelleen. Nyt sama toistuu ilman virusta: liiketoiminta pysähtyy, koska kadut eivät ole turvallisia. Siksi oma rahapuskuri on yrittäjän ensimmäinen vakuutus myös Euroopan vakaimmissa maissa.

Kaikkein vaikein kysymys on yksinkertainen: mitä nämä yritykset ovat tehneet väärin? Kaduilta jaetuilla videoilla nuoret rikkovat niin pienten vaateliikkeiden kuin ketjumyymälöidenkin ikkunoita ja kantavat tavaraa ulos hyllyiltä. Vuosien työllä rakennettu liike menettää yhdessä illassa näyteikkunansa, varastonsa ja vähintään vakuutuksen omavastuun verran rahaa, eikä menetettyä luottamusta korttelin turvallisuuteen korvaa mikään vakuutus. Ketjumyymälän ryöstö taas tarkoittaa työvuoroaan pelkääviä myyjiä, suljettuja liikkeitä ja kustannuksia, jotka lopulta näkyvät hinnoissa kaikille kuluttajille. Yksikään näistä yrityksistä ei päätä luokkakoista eikä koulurakennusten kunnosta. Ne maksavat Euroopan raskaimpiin kuuluvaa vero- ja maksutaakkaa, jolla rahoitetaan juuri niitä kouluja, joiden puolesta kaduilla väitetään marssittavan. Vahinko on siksi kaksinkertainen: ensin yritys rahoittaa järjestelmän veroillaan, ja sitten se maksaa järjestelmän epäonnistumisen rikotuilla ikkunoillaan. Jos kapinalla on viesti, sen pitäisi osoittaa päättäjiin, ei kauppoihin.

Taustalla on rakenne, joka selittää turhautumista mutta ei oikeuta väkivaltaa. Ranskan tilastoviraston INSEE:n mukaan julkiset menot olivat viime vuonna noin 57 prosenttia bruttokansantuotteesta, julkisen talouden alijäämä noin 5 prosenttia ja velka noin 116 prosenttia. Julkisella sektorilla työskentelee noin 5,9 miljoonaa ihmistä eli noin viidennes kaikista työllisistä. Silti työttömyys on noussut noin 8 prosenttiin, korkeimmalle vuosiin, ja 15–24-vuotiaista on työttömänä noin 21 prosenttia. Ranskasta ei siis puutu julkista rahaa eikä julkisia työntekijöitä. Puuttuu tehokkuus: raha jää hallinnon rakenteisiin eikä päädy lähiön luokkahuoneeseen eikä nuoren ensimmäiseen työpaikkaan. Pääministeri Sébastien Lecornun vähemmistöhallitus lupasi noin 3 000 sijaisopettajaa, mikä on oikea ele mutta ei muuta rakennetta, ja huhtikuun 2027 presidentinvaalit tekevät suurista uudistuksista vaikeita juuri silloin, kun niitä eniten tarvittaisiin.

Rehellisesti sanottuna Ranskaa odottaa vielä kovempi muutos. Kun Ranska alkaa hyödyntää tekoälyä tehokkaammin ja karsii julkisen sektorin toimistotyötä, työttömyys todennäköisesti kasvaa ennen kuin se kääntyy laskuun. Julkishallinnon lomakkeiden käsittely, raportointi ja rutiinipäätösten valmistelu ovat juuri sitä työtä, jonka tekoäly hoitaa nopeammin ja edullisemmin. Tätä ei kannata kiertää kauniilla puheilla. Samalla se on mahdollisuus, jota Ranska ei ole pystynyt hyödyntämään vuosikymmeniin: kun hallinnon paperityö automatisoituu, vapautuu rahaa ja ihmisiä sinne, missä kone ei korvaa ketään. Ranska voisi palkata enemmän opettajia, pienentää luokkia ja panostaa ammatilliseen koulutukseen ilman, että velka kasvaa entisestään. Resurssien uudelleenkohdentaminen hallinnosta luokkahuoneeseen on täsmälleen se uudistus, jota kouluissa vaaditaan, mutta se ei synny barrikadeilla vaan päätöksillä.

Sama teknologia on myös yritysten työkalu. Tekoälybuumi ei ole vain suuryritysten peliä: tekoälyassistentti hoitaa yhden hengen yrityksen asiakaspalvelun, kirjanpidon esityöt ja markkinoinnin hinnalla, joka vielä muutama vuosi sitten olisi vaatinut palkatun työntekijän. Muulle Euroopalle Ranskan levottomuudet ovat varoitus. Vakaa, ennustettava ja julkisen taloutensa hoitava EU on yritysten paras turva, koska investoinnit ja asiakkaat hakeutuvat sinne, missä seuraava viikko näyttää samalta kuin tämä. Erityisesti pienen yrityksen kannattaa nyt tehdä kolme asiaa. Ensin pitää liiketoiminta niin kevyenä, että suunnan vaihtaminen onnistuu, kun markkina tai turvallisuustilanne muuttuu. Sitten ottaa tekoäly käyttöön niin, että luottamus ja nopeus kulkevat samaan suuntaan. Ja kolmanneksi varautua häiriöihin: kassapuskuri, verkkomyynti ja toimintamalli, joka kestää muutaman suljetun illan ilman konkurssia. Yrittäjä ei voi valita, palavatko naapurikadun autot, mutta hän voi valita, kestääkö hänen yrityksensä sen.

▶

Koulun polttaminen ei korjaa yhtäkään luokkahuonetta, se vie opetuksen niiltä samoilta nuorilta, joiden nimissä kaduilla riehutaan.

Ensin yritys rahoittaa järjestelmän veroillaan, ja sitten se maksaa järjestelmän epäonnistumisen rikotuilla ikkunoillaan.

Resurssien uudelleenkohdentaminen hallinnosta luokkahuoneeseen on täsmälleen se uudistus, jota kouluissa vaaditaan, mutta se ei synny barrikadeilla vaan päätöksillä.

Lähteet

• Euronews – Ranskan opiskelijaprotestien tilannekatsaus (11.10.2026)
• INSEE – Ranskan kansallinen tilasto- ja talousinstituutti — Julkiset menot, alijäämä, velka, julkisen sektorin työllisyys ja työttömyysluvut
• Students face riot police as protests over school conditions escalate in France • FRANCE 24