Mikään paikka ei ole pysyvästi varma — Jussi Jokisen NHL-opit pitkän pelin yrittäjälle

Kahdeksan joukkuetta. Vuosikymmenen mittainen matka maailman kovimmassa sarjassa. Ja silti tarinan ydin ei ole vastoinkäymisten kestämisessä, vaan siinä rauhassa, jolla Jussi Jokinen istuu nyt Sijoituskästin studiossa ja kertoo, että koko homman juju oli koko ajan pidempi peli kuin sen hetken peli.

Sijoituskästin uusin jakso vie kuulijan Kalajoelta NHL-jäille ja takaisin. Yhden ammattilaisuran tarina ei kuulosta ehkä siltä mitä yrittäjäjulkaisu tyypillisesti tarjoaa lukijalleen — mutta juuri siksi se kannattaa lukea. Pitkän huippu-uran rakentamisen mekaniikat ovat hämmästyttävän samankaltaisia, oli kyse sitten jääkiekosta tai kasvuyhtiön rakentamisesta. Vain peli on eri.

▶

Lähde: Sijoituskästi — NHL-uran karut realiteetit ft. Jussi Jokinen, 26.5.2026

Lyhyt tausta: matka Kalajoelta NHL:ään

Jokinen on yksi 2000- ja 2010-luvun pitkäuraisimmista suomalaispelaajista NHL:ssä. Hän nousi liigaan vuonna 2005, vietti vuosikymmenen lähinnä yhden tai toisen Pohjois-Amerikan kaupungin kiekkoareenoilla, ja kävi läpi sitä mitä jakson otsikko reilusti tunnustaa: yhteensä kahdeksan joukkuetta. Yksi pelaaja, yksi peli, mutta joukkueet vaihtuivat. Yhdessä paikassa luotettiin, toisessa epäiltiin, kolmannessa odotettiin ja neljännessä lähetettiin eteenpäin. Suomeen palatessa Jokisen takana oli ura, jonka rakenne ei ollut suora viiva ylöspäin, vaan moninainen polku jonka loppupäässä oli sittenkin se, mitä alussa lähdettiin tavoittelemaan.

Tämä on tärkeä konteksti. Sillä jakson ydin ei ole “tähti, joka meni NHL:ään ja tuli kuuluisaksi”. Se on “ammattilainen, joka rakensi pitkän uran ympäristössä, jossa kukaan ei luvannut hänelle yhtään mitään yli ensi viikon”.

Oppi 1 — Älä lähde “NHL:ään” liian aikaisin

Jakson ehkä yllättävin viesti on tämä: Jokinen uskoo, että moni lupaava ura on pilattu sillä, että pelaaja on lähtenyt NHL:ään ennen kuin oli valmis. Liigan vetovoima on niin suuri, että tilaisuuteen tarttuminen tuntuu itsestäänselvältä. Mutta jos pohjakunto, henkinen valmius tai pelilukutaito eivät ole riittävällä tasolla, ensimmäiset epäonnistumiset jäävät kiinni ammattilaisten arviointiin pidemmäksi aikaa kuin nuori ura kestää.

Sama logiikka pätee yrittäjyydessä lähes pelottavalla tarkkuudella. Moni perustaja kuulee, että hänen pitää “lähteä Yhdysvaltoihin nyt”, “ottaa se A-rahoituskierros nyt”, “skaalata Saksaan nyt”, “myydä yritys nyt”. Joskus se on oikea aika. Mutta joskus se on aika, jolloin yhtiöstä puuttuu vielä se laatu, joka kantaa läpi seuraavasta vaiheesta. Liian aikaisin tehty siirto altistaa juuri sille arvioinnille — sijoittajien, ostajien, kilpailijoiden — joka jää muistiin pidemmäksi aikaa kuin hyvä saatu palaute olisi jäänyt.

Pitkä peli ei ole hidas peli. Se on peli, jossa on aikaa tehdä seuraava siirto vasta kun on aidosti valmis. Vaikka houkutus on toinen. Tämä kytkeytyy laajemmin yrittäjän ajoituspäätöksiin, joista yksikään ei ole helppo mutta jokainen vaikuttaa kymmenen vuoden ajan eteenpäin.

Oppi 2 — Mentaali on infraa, ei “lisämauste”

Jokinen käyttää huomattavan osan jaksosta puhuakseen siitä, miten henkinen valmennus, omat avainsanat ja palautumisrutiinit eivät olleet hänen uralleen lisä, vaan rakenne joka mahdollisti kaiken muun. Tämä on suomalaiselle yrittäjäpiirille tärkeä viesti, sillä meidän kulttuurissamme on edelleen taipumus pitää mentaalipuolen työtä jonakin pehmeänä — siinä missä laskutus, palkkaus ja ohjelmistoarkkitehtuuri ovat “oikeaa työtä”.

Maailman kovimmassa sarjassa pelaava ammattilainen kertoo, että henkinen valmennus oli osa hänen päivittäistä infrastruktuuriaan. Sen merkitys ei ole vähäisempi yrittäjälle, jonka työpäivä koostuu yhdeksästä päätöksestä, jokainen niistä epätäydellisellä tiedolla tehty. Päätösväsymys, palautumisen puute, kontrolloimattoman tunteen aiheuttama ylireaktio — nämä eivät ole “pehmeitä taitoja” koskevia ongelmia. Ne ovat tuottavuusongelmia, joiden vaikutus realisoituu yhtiön tuloksessa.

Jos huippu-urheilija investoi mentaalivalmennukseen, koska se on kannattavin investointi suorituskykyyn, miksi yrittäjä ei?

Oppi 3 — Investoi itseesi vaikka kukaan muu ei tee niin

Jakson hiljaisempi mutta voimakas teema on Jokisen rohkeus rahoittaa itse omaa kehitystään. Henkinen valmentaja, ravitsemus, fysioterapia, palautumisrytmin tukirakenteet — kaikki nämä olivat hänen omia päätöksiään, ennen kuin niistä tuli normia. Liigan organisaatiot tukivat osaa, mutta ei kaikkea. Iso osa investoinnista oli pelaajan oma, ja sen tuotto näkyi pidemmällä uralla.

Suomalaisen perustajan on usein vaikea perustella itselleen, että koulutus, valmennus, lukukauden mittainen kahdeksan terapiakerran ohjelma tai jopa viikon retriitti on perusteltu kustannus, kun rahaa on niukasti. Mutta jos katsoo Jokisen polkua, viesti on selvä: huippusuorittaja investoi itseensä silloinkin kun kukaan muu ei. Hän tekee sen siksi, että ymmärtää: tuotto tulee hänen oman suorituskykynsä paranemisena, ja juuri se taas on se valuutta, jolla kaikki muu maksetaan.

Tämä on suomalaisessa kasvuyrittäjäpiirissä alidiagnostisoitu kysymys. Helppo on rakentaa firmaa. Vaikeampaa on rakentaa perustajaa, joka kestää sen rakentamisen.

Oppi 4 — Mikään paikka ei ole pysyvästi varma — ja se on ihan OK

Kahdeksan joukkuetta tarkoittaa, että kahdeksan kertaa Jokinen joutui tekemään saman päätöksen: muutto, uudet kasvot, uusi pukuhuonelogiikka, uusi paine osoittaa kelpaavansa. Useimmille meistä tämä kuulostaa raskaalta. Hänen tapansa puhua siitä on yllättävän rauhallinen. Hän kertoo oppineensa pian uransa alussa, ettei mikään NHL-paikka ole pysyvästi varma. Aluksi se oli pelottavaa. Lopulta siitä tuli vapauttavaa.

Tämä on yrittäjälle yksi vaikeimmista, mutta tärkeimmistä ajatuksista. Ne paikat, joita pidämme varmoina — pääasiakas, avaintyöntekijä, oma rooli yhtiössä, markkinakapasiteetti, kilpailuetu — ovat kaikki vain juuri nyt varmoja. Niiden pysyvyys riippuu päivittäisestä työstä. Sen tunnustaminen ei ole pessimismiä. Se on perustaa, jolla rakennetaan kestävää työtapaa, joka pitää myös silloin kun joku noista paikoista yllättäen muuttuu.

Yritys joka uskoo, että nykyinen asema on pysyvä, valmistautuu rikkoutumiseen. Yritys joka tunnustaa, ettei mikään paikka ole pysyvästi varma, valmistautuu sopeutumaan — ja juuri se sopeutuminen on se, mikä erottaa pitkän pelin yhtiöt nopeasti loppuvista.

Mitä tästä voi oppia?

Jussi Jokisen tarina ei ole tyypillinen yrittäjäpodcast-jakso, mutta se on yksi parhaista oppimateriaaleista pitkän pelin perustajalle, joka on viime aikoina ehtinyt kuulla. Kolme asiaa kannattaa ottaa muistiin:

1. Älä rynni “NHL:ään” liian aikaisin. Se isompi kierros, se isompi markkina, se isompi rahoittaja tulee silloin kun olet valmis siihen — ei silloin kun se tulee saataville. Erotus on yhtiön pitkän iän kannalta valtava.
2. Käsittele mentaalia infrana. Henkinen valmennus, palautumisrutiinit ja avainsanat eivät ole pehmeitä lisämausteita. Ne ovat tuottavuusinvestointi, joka maksaa itsensä takaisin koko muussa työssä.
3. Tunnusta että mikään ei ole varmaa — ja rakenna sen pohjalle. Tämä ei ole synkkä ajatus. Se on rakentava ajatus. Vain se yritys joka tietää, ettei sen paikkaa ole taattu, jaksaa tehdä sen päivittäisen työn, joka pitää paikan.

Jakso on pitkä — puolitoista tuntia. Se kannattaa kuunnella loppuun. Ei siksi että jokainen meistä lähtisi NHL:ään, vaan siksi että yksikään meistä ei rakenna pitkää uraa missään ammatissa ilman niitä rakenteita, joista Jokinen rauhallisesti kertoo. Suomalaiselle yrittäjälle tarjoutuu harvoin yhtä terävää oppimateriaalia yhtä kaukaisesta lähteestä.