Yksisarviset ovat satua, mutta kentaurit tuovat leivän pöytään. Kristo Ovaska, Jyri Engeström ja Timo Ahopelto lyövät pöytään radikaalin suunnitelman, jolla Suomen talous pelastetaan. Se vaatii meiltä vain yhtä asiaa: lopetetaan haihattelu ja aletaan rakentaa liikevaihtoa.
Olemme tottuneet puhumaan yksisarvisista (unicorns). Ne ovat niitä myyttisiä startupeja, joiden arvostus nousee yli miljardiin dollariin. Se on seksikästä, se on hienoa, ja se on usein pelkkää hypeä.
Sarjayrittäjä Kristo Ovaska (Smartly, Taito.ai) tuo keskusteluun uuden termin, joka on paljon tärkeämpi: kentauri.
Kentauri on yritys, joka on saavuttanut 100 miljoonan euron liikevaihdon. Se ei lentele pilvissä sijoittajien rahoilla, vaan sillä on neljä jalkaa tiukasti maassa. Se tekee oikeaa bisnestä.
Suomessa on tällä hetkellä noin 20 kentauria – ajattele Woltia, Ouraa tai Supercelliä.
Mutta se ei riitä. Ovaskan ja Startup-ministeriön visionäärien Timo Ahopellon ja Jyri Engeströmin laskelmien mukaan me tarvitsemme niitä sata.
Ja meillä on kiire.
Miksi juuri 100 miljoonaa?
Matematiikka on pysäyttävän yksinkertaista.
Jos Suomessa olisi 100 uutta kentauria, se tarkoittaisi:
- 10 miljardia euroa lisää liikevaihtoa.
- 5 miljardia euroa arvonlisäystä bruttokansantuotteeseen.
- 40 000 – 80 000 uutta työpaikkaa.
- Puoli miljardia euroa lisää verotuloja joka vuosi.
Tämä on summa, joka vastaa suurin piirtein koko Suomen yliopistolaitoksen valtionrahoitusta. Me emme puhu nappikaupasta, vaan hyvinvointivaltion tulevaisuudesta.
Miten ihmeessä se tehdään?
Nykyvauhdilla tavoitteeseen pääseminen kestäisi vuosikymmeniä. Meillä ei ole aikaa odottaa. Podcastin kolmikko peräänkuuluttaa toimia, jotka ovat suomalaisittain jopa röyhkeitä.
Tässä on resepti, jolla Suomesta tehdään syvän teknologian ja kasvun suurvalta:
1. Lopetetaan odottelu ja haetaan parhaat päältä Ranska ja Viro eivät odottele, että osaajat löytävät heidät. Ranskalla on Piilaaksossa tiimi, joka scouttaa aktiivisesti huippufoundereita ja houkuttelee heidät Pariisiin. Viro on tehnyt yrityksen perustamisesta niin helppoa, että se toimii porttina EU:hun.
Suomen pitäisi tehdä samaa. Ei riitä, että olemme ”ihan kiva maa”. Meidän pitää olla aggressiivisia. Tarvitsemme ”Lex Mikin” – lainsäädännön, joka takaa huippuosaajille ja heidän perheilleen kaiken pankkitileistä päiväkotipaikkoihin kahdessa viikossa.
2. Tuote- ja teknologiajohtajat esiin Meillä on jo menestyneitä toimitusjohtajia, jotka sijoittavat uusiin yrityksiin. Mutta missä ovat seuraavan sukupolven Tuomo Riekit (Smartly)? Tarvitsemme kipeästi teknologia- ja tuotefoundereita jakamaan oppejaan ja rahojaan. He ovat niitä roolimalleja, joita koodarit ja insinöörit kuuntelevat.
3. Verotuksen ”tyhmyysverot” pois Suomalainen optioverotus on edelleen tulonsiirto suomalaisilta työntekijöiltä amerikkalaisille eläkeyhtiöille. Kun työntekijä ei pysty lunastamaan optioitaan veroseuraamusten takia, ne valuvat takaisin sijoittajille. Tämä on kansantaloudellista hölmöilyä, joka pitää korjata heti.
4. Lähetetään parhaat maailmalle – ja maksetaan siitä Sen sijaan, että pelkäämme aivovuotoa, meidän pitäisi rahoittaa lahjakkaimpien nuorten opinnot Stanfordissa ja MIT:ssä. Kun he tulevat takaisin, he tuovat mukanaan osaamista ja verkostoja, joita ei voi oppia Otaniemessä.
Mitä tästä voi oppia?
Startup-ministeriön keskustelu ei ole vain yläpilven fiilistelyä. Se on konkreettinen muistutus siitä, että kasvu ei tapahdu itsestään.
- Liikevaihto on kuningas. Arvostuskertoimet nousevat ja laskevat, mutta 100 miljoonan euron myynti on fakta.
- Kilpailu osaajista on globaalia. Jos emme hae parhaita tänne, joku muu hakee.
- Ekosysteemi ruokkii itseään. Menestyneet yrittäjät synnyttävät uusia menestyjiä. Tätä pyörää on vauhditettava, ei jarrutettava byrokratialla.
Suomella on kaikki edellytykset onnistua. Meillä on insinööriosaamista, meillä on Slush, ja meillä on Aalto-yliopisto. Nyt tarvitaan vain se viimeinen silaus: nälkä.
Kuten Kristo Ovaska toteaa: ”Tässä kisassa ihan hyvä ei riitä.”
Katso koko keskustelu ja tarkemmat laskelmat tästä videosta: