Suomen talouskasvu on laahannut perässä jo lähes kahden vuosikymmenen ajan. On helppo hurmioitua uutisista, joissa kerrotaan yritysten tehostavan arkeaan tekoälyllä. Jopa 66 % suomalaisyrityksistä käyttää jo generatiivista tekoälyä, mikä on reilusti yli EU:n keskiarvon.
Mutta tässä piilee ansa: pelkkä tehostaminen ei riitä pelastamaan talouttamme tai luomaan kestävää kilpailuetua, sillä kaikki muutkin tekevät täsmälleen saman asian. Tekoälyn todellinen arvo ei synny yksittäisistä sähköposteja tiivistävistä sovelluksista, vaan syvemmältä – koko siitä koneistosta ja infrastruktuurista, joka mahdollistaa näiden mallien pyörittämisen.
Sitran tuore ja erittäin mielenkiintoinen teknologiakatsaus ”Mistä kasvua tekoälyn aikakaudella?” iskee suoraan tähän kipupisteeseen. Se herättelee meidät ymmärtämään, missä uuden talouden isot pelimerkit todella jaetaan.
Missä oikea raha liikkuu?
Tällä hetkellä Eurooppa on kovaa vauhtia jäämässä tekoälyn kehityksessä takamatkalle. Olemme vaarassa jäädä pelkiksi vuokralaisiksi Yhdysvaltojen hyperskaalaajille – eli niille valtaville globaaleille pilvipalvelujäteille, jotka omistavat konesalit ja laskentakapasiteetin.
Jos jatkamme tällä tiellä, lähetämme rahamme ja datamme jatkossakin Piilaaksoon sen sijaan, että loisimme arvoa kotimaassa. Liiallinen riippuvuus muutamasta toimittajasta nostaa kustannuksia ja tekee meistä strategisesti haavoittuvia.
Mutta peliä ei ole vielä menetetty.
Suomen piilotetut supervoimat
Suomella on harvinainen yhdistelmä vahvuuksia, jotka tekevät meistä lähes täydellisen alustan tekoälyn raskaalle sarjalle:
- Puhdas ja halpa energia: Meillä on EU:n edullisin teollisuussähkö, vain noin 8 senttiä kilowattitunnilta. Tekoälylaskenta nielee valtavasti sähköä, ja viileä ilmastomme tekee konesalien jäähdyttämisestä poikkeuksellisen tehokasta.
- Kvanttiteknologian kärkimaa: Tiesitkö, että pääkaupunkiseudun kvanttiklusteri on arvioitu maailman toiseksi parhaaksi, heti Cambridgen jälkeen ja jopa Piilaakson edelle? Olemme yli 50 vuoden pitkäjänteisellä tutkimuksella nousseet alan huipulle. Tämä sama erikoistumisen ja ekosysteemin rakentamisen asenne pitäisi nyt siirtää tekoälyyn.
- Huippuluokan infrastruktuuri: Meiltä löytyy jo maailmanluokan tietoverkot ja Euroopan tehokkain supertietokone LUMI.
Ratkaisu: Tekoälyn gigatehdas
Sitra nostaa esiin ajatuksen eurooppalaisesta tekoälyn gigatehtaasta (AI Gigafactory), joka voisi sijoittua Suomeen. Kyse ei ole vain isosta varastohallista täynnä tietokoneita, vaan strategisesta alustasta.
Gigatehdas on jättimäinen, huipputehokas laskentainfrastruktuuri, jossa startupit, yliopistot ja suuryritykset voivat kehittää omia, turvallisia tekoälymallejaan eurooppalaisen sääntelyn suojissa. Tämä mahdollistaisi sen, että esimerkiksi terveydenhuollon herkkää potilasdataa tai puolustusvoimien tietoja voitaisiin analysoida turvallisesti omalla maaperällä.
Tällainen investointi ei hyödyttäisi vain yhtä yritystä. Sen ympärille voisi syntyä uusia yksisarvisia (yli miljardin arvoisia startupeja), jopa yli 20 miljardin euron edestä uutta teollista kasvua vuoteen 2030 mennessä, ja merkittävä harppaus julkisen sektorin tuottavuudessa.
Mitä tästä voi oppia? 💡
Tekoälyä ei kannata nähdä vain taikatemppuna, joka nopeuttaa koodausta tai kirjoittaa markkinointitekstejä. Se on uusi tuotantoteknologia, aivan kuten sähkö tai höyrykone aikoinaan.
Yrittäjyys ja uudet keksinnöt eivät pelasta kaikkea, mutta ne voivat antaa Suomelle uusia siipiä. Menestys vaatii kuitenkin rohkeutta siirtyä teknologian kuluttajasta sen mahdollistajaksi. Meidän pitää uskaltaa rakentaa elinvoimainen ekosysteemi, jossa koulutus, rahoitus, huippututkimus ja halpa laskentateho lyövät kättä.
Jos otamme oppia siitä, miten onnistuimme kvanttiteknologiassa, meillä on kaikki edellytykset rakentaa uusi talouskasvun moottori tekoälyn varaan.
👉 Syvenny aiheeseen ja nappaa kaikki opit talteen: Lataa Sitran Teknologiakatsaus ”Mistä kasvua tekoälyn aikakaudella?” tästä (PDF)