Kuvittele tilanne: Uusi, upea kaupungintalo valmistuu, mutta sähköliittymän saa vasta vuonna 2032. Sillä välin sähkö tehdään diesel-aggregaateilla takapihalla. Kuulostaa kehitysmaalta? Ei, tämä on arkipäivää Hollannissa juuri nyt.
Suomessa olemme tottuneet siihen, että töpselistä tulee virtaa ja pörssisähkö on välillä jopa ilmaista. Olemme tuudittautuneet onnelliseen tunteeseen, että energia-asiat ovat meillä paremmin kuin missään muualla.
Mutta olemmeko me oikeasti turvassa vai vain autuaan tietämättömiä?
Carunan toimitusjohtaja Kosti Rautiainen maalasi Asia Studio -ohjelmassa pysäyttävän kuvan: Suomi on nyt hyvässä tilassa, mutta polkee onnellisena paikallaan. Samaan aikaan naapurimme painavat kaasua.
Halpa sähkö on ansa, jos verkko ei kestä
Suomen valttikortti kansainvälisessä kilpailussa on ollut puhdas, toimitusvarma ja edullinen sähkö. Se houkuttelee datakeskuksia, vetytehtaita ja teollisuutta.
Mutta tässä on iso ”mutta”.
Sähkönkulutuksen ennustetaan jopa tuplaantuvan vuoteen 2035 mennessä. Liikenne sähköistyy, lämmitys sähköistyy ja teollisuus janoaa virtaa. Nykyinen verkko on rakennettu menneisyyden tarpeisiin, ei tulevaisuuden vetytalouteen.
Rautiainen varoittaa, että olemme matkalla kohti ”Hollannin tietä”, jos emme herää. Hollannissa sähköverkko on niin tukossa, että tuhannet yritykset jonottavat sähköliittymää vuosikausia. Koulujen pihoilla pörräävät aggregaatit, koska verkosta ei irtoa tehoja.
Ruotsi investoi, Suomi säästää
Luvut ovat karuja. Suomessa jakeluverkkoihin investoidaan noin 700 miljoonaa euroa vuodessa. Ruotsissa luku on yli 3 miljardia.
Me olemme ylläpitomoodissa, Ruotsi on kasvumoodissa.
Suomessa on viime aikoina tehty päätöksiä, jotka leikkaavat verkkoyhtiöiden investointikykyä. Ajatus on ollut pitää siirtohinnat kurissa – mikä on kuluttajalle kiva juttu tässä hetkessä. Mutta pitkällä tähtäimellä se voi olla karhunpalvelus.
Jos verkkoa ei rakenneta etupainotteisesti, investoinnit eivät tule Suomeen.
Kansainvälinen sijoittaja ei jää odottelemaan kahdeksaksi vuodeksi, että saamme luvat kuntoon ja kaapelit maahan. Hän menee sinne, missä infra on valmiina.
Kapasiteettipula on uusi sähkökatko
Ennen pelkäsimme myrskyjä ja sähkökatkoja. Tulevaisuuden uhka on kapasiteettipula.
Se tarkoittaa tilannetta, jossa sähköä kyllä olisi (tuulivoimalat pyörivät), mutta se ei mahdu kulkemaan verkossa sinne, missä sitä tarvitaan. Tai sitä hetkeä, kun marraskuisena pakkaspäivänä kaikki lataavat sähköautojaan ja lämmittävät talojaan yhtä aikaa, ja verkko kyykkää.
Hollannissa tämä on jo johtanut siihen, että on jouduttu rajoittamaan sitä, milloin ja miten sähköä saa käyttää.
Mitä tästä voi oppia?
- Ennakointi on halvempaa kuin kriisi. Infran rakentaminen vie vuosia, jopa vuosikymmenen. Jos aloitamme vasta kun pula iskee, olemme auttamattomasti myöhässä.
- Kilpailu on kovaa. Vihreä siirtymä ei ole vain ideologiaa, se on raakaa bisnestä. Jos emme pysty tarjoamaan kapasiteettia, Ruotsi ja Saksa vievät tehtaat ja työpaikat.
- Mukavuudenhalu on riski. On kivaa, että siirtohinnat eivät nouse, mutta olemme maksamassa siitä kovan hinnan tulevaisuuden elinvoimassa.
Suomi tarvitsee nyt selkeän vision. Haluammeko vain selviytyä nykyisellä verkolla rimaa hipoen, vai haluammeko rakentaa alustan, joka mahdollistaa seuraavan teollisen vallankumouksen?
Paikallaan polkeminen on kivaa vain kuntopyörän selässä. Kansantaloudessa se tarkoittaa putoamista kyydistä.
Heidi Äänelä
Startup, media & podcast -toimittaja
heidi@innohub.fi
📺 Katso Kosti Rautiaisen haastattelu tästä: Suomi on nyt hyvässä tilassa mutta polkee onnellisena paikallaan