Kun eurooppalainen turisti matkustaa nykyään Yhdysvaltoihin, häntä odottaa kylmä suihku. Ei sään, vaan hintatason vuoksi. Se, mikä 15 vuotta sitten tuntui edulliselta ostosparatiisilta, tuntuu nyt siltä kuin lompakosta vietäisiin tuhkatkin pesästä. Tämä ei ole optinen harha, vaan karu todistus siitä, miten valtavaksi elintasokuilu Atlantin yli on revennyt. Kuten analyytikko Sauli Vilén Futucastissa osuvasti totesi, Yhdysvallat on porskuttanut taloudellisesti omassa sarjassaan samalla, kun Eurooppa on jäänyt telineisiin. Tämä ei ole sattumaa, vaan tietoinen valinta, jonka seurauksia maksamme nyt korkojen kera.
Teknologiamaailma on tämän kahtiajaon julmin peili. Kun Yhdysvalloissa on annettu yritysten kasvaa globaaleiksi monopoleiksi ja korjattu ongelmia vasta jälkikäteen, Euroopassa on valittu ennaltaehkäisevän sääntelyn tie. Meillä on maailman hienoimmat säädökset datasta ja tekoälystä, mutta meillä ei ole yhtäkään tekoälyjättiä. Kärjistetysti voisi sanoa, että samalla kun Yhdysvallat kehittää humanoideja, Euroopan suurin innovaatio on ollut pullonkorkki, joka ei irtoa pullosta. Tämä regulaatiotsunami on tukahduttanut dynaamisuuden, ja sen hintalappu on kymmeniä prosentteja menetettyä elintasoa.
Kyse ei ole kuitenkaan vain säännöistä, vaan rahasta – tai tarkemmin sanottuna siitä, miten se liikkuu. Yhdysvaltalainen järjestelmä on kuin tehokas verisuonisto, joka pumppaa riskirahaa lupaaviin ideoihin syvien pääomamarkkinoiden kautta. Euroopassa olemme jämähtäneet pankkikeskeiseen malliin, jossa rahoitus on varovaista ja ehdot tiukkoja. Finanssikriisin jälkeen Yhdysvallat siivosi pankkinsa veronmaksajien piikkiin ja resetoi tilanteen nopeasti. Euroopassa jätimme zombie-pankit kitumaan ja halvaannutimme samalla kasvun moottorit vuosikymmeneksi. Tulos on nähtävissä: meillä on vakaata mutta aneemista, heillä on riskialtista mutta räjähtävää.
Mutta aivan kuten markkinataloudessa yleensä, mikään trendi ei jatku ikuisesti yhteen suuntaan. Euroopassa on vihdoin havaittavissa heräämistä. Geopoliittinen kylmä sota ja kilpailukyvyn romahdus ovat toimineet herätyskellona, jota ei voi enää torkuttaa. Komission uudet avaukset sääntelyn purkamiseksi ja puolustusteollisuuden ylösajaminen ovat merkkejä siitä, että heiluri on lähdössä toiseen suuntaan. Olemme ymmärtäneet, että emme voi säännellä itseämme vauraaksi. Hyvinvointiyhteiskuntaa ei rahoiteta direktiiveillä, vaan kannattavalla liiketoiminnalla.
Suomelle tämä Euroopan herääminen on elinehto. Olemme pieni avotalous, joka on ottanut osumaa niin Venäjän hyökkäyksestä, asuntomarkkinan jäätymisestä kuin omista sote-sekoiluistamme. Meillä on takana kaksi menetettyä vuosikymmentä, emmekä voi enää tuudittautua siihen, että olemme ”mallioppilaita”, jos luokan keskiarvo on hylätty. Mutta synkistelyyn ei ole syytä jäädä. Suomen perusrakenteet ovat kunnossa, ja jos Eurooppa saa kasvunsa käyntiin, meillä on kaikki edellytykset surffata sen aallonharjalla – kunhan uskallamme vihdoin päästää irti menneestä ja antaa tilaa riskille, kasvulle ja vauraudelle.
Emilia Päätoivo
päätoimittaja
emilia@innohub.fi
Sinua saattaisi kiinnostaa myös tämä: