Suomalainen työmarkkinakeskustelu on polkenut paikallaan niin kauan, että siihen on ehtinyt kasvaa sammalta. Juhlapuheissa vannotaan työllisyyden nimiin ja peräänkuulutetaan kasvua, mutta käytännön teot ovat usein jääneet pelkiksi kosmeettisiksi viilauksiksi. Nyt hallitus on kuitenkin tarttunut härkää sarvista esityksellään, joka sallisi määräaikaisen työsopimuksen tekemisen vuodeksi ilman erityistä perusteltua syytä. Eduskunnassa käyty lähetekeskustelu osoitti odotetusti, että tunteet kuumenevat, kun vanhoja rakenteita ravistellaan. On kuitenkin korkea aika myöntää, että nykyinen jäykkyys ei palvele ketään – ei yrittäjää, joka pelkää rekrytointiriskiä, eikä työtöntä, jolle ovi työelämään pysyy tiukasti säpissä.
Esityksen ydin on yksinkertainen mutta vaikutuksiltaan merkittävä: työnantaja voisi palkata työntekijän enintään vuoden määräaikaiseen pestiin ilman raskasta byrokratiaa tai juridisia ”perustellun syyn” etsintöjä. Tämä on juuri sitä lääkettä, jota erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset ovat kaivanneet. Monelle yksinyrittäjälle ensimmäisen työntekijän palkkaaminen on taloudellinen riski, joka voi pahimmillaan kaataa koko yrityksen, jos kemiat eivät kohtaa tai tilauskanta pettää. Kun kynnystä madalletaan, kynnys kokeilla ja kasvaa madaltuu samassa suhteessa. Kyse ei ole työntekijän oikeuksien polkemisesta, vaan realismista: on parempi olla vuosi töissä ja kerryttää osaamista kuin virua kortistossa odottamassa sitä myyttistä, täydellistä vakituista paikkaa, jota ei ehkä koskaan avata.
On totta, kuten kriitikot ovat huomauttaneet, että tämä uudistus ei ratkaise kaikkia kohtaanto-ongelmia. Kokenut huippuosaaja tuskin vaihtaa vakituista virkaansa vuoden pätkätyöhön, eikä se ole tarkoituskaan. Uudistuksen terävin kärki osuu niihin, jotka ovat tällä hetkellä työmarkkinoiden ulkokehällä: vastavalmistuneisiin, pitkäaikaistyöttömiin ja alanvaihtajiin. Heille vuosi töissä on mahdollisuus näyttää kyntensä. Jos työntekijä on timanttia, harva yrittäjä on niin hölmö, että päästää hänet vuoden jälkeen pois. Päinvastoin, määräaikaisuus on usein vain pidennetty koeaika, joka johtaa molemminpuolisen luottamuksen myötä pysyvään suhteeseen.
Mielenkiintoisin ja ehkä vähiten keskusteltu ulottuvuus hallituksen esityksessä koskee kuitenkin julkista sektoria. Sairaanhoitajat, opettajat ja monet muut julkisen puolen ammattilaiset ovat vuosikausia olleet ”perusteltujen syiden” vankeja, kun määräaikaisuuksia on ketjutettu hamaan tappiin asti milloin milläkin verukkeella. Uusi laki asettaisi tällekin toiminnalle raamit: sopimuksen voisi uusia vuoden sisällä enintään kahdesti. Tämä pakottaa myös julkiset organisaatiot katsomaan peiliin. On lopetettava ihmisten roikottaminen löysässä hirressä ja myönnettävä, että jos työvoiman tarve on pysyvä, myös työsuhteen on oltava sitä. Vaikka julkisen talouden rahoitus on usein budjettisidonnaista ja projektiluontoista, se ei saa olla automaatti, jolla kierretään työnantajan vastuuta.
Tavoitteena on oltava dynaamisempi Suomi, jossa yksityinen sektori uskaltaa investoida ihmisiin ja julkinen sektori tehostaa toimintaansa. Rakenteiden tuulettaminen aiheuttaa aina vetoa, ja eduskunnan kyselytunnilla kuultu huoli on ymmärrettävää, mutta tässä tapauksessa pelot ovat ylimitoitettuja hyötyihin nähden. Jos haluamme eurooppalaisesta ”sairaasta miehestä” takaisin kasvu-uralle, meidän on uskallettava kokeilla. Tämä lakimuutos on kutsu tanssiin: se antaa yrityksille ja työntekijöille mahdollisuuden kohdata ilman, että molempien nilkoissa painavat raskaat kahleet heti ensiaskeleilla.
Emilia Päätoivo
päätoimittaja
emilia@innohub.fi
Tutustu hallituksen esitykseen tästä: Tutustu hallituksen esitykseen tästä: https://www.finlex.fi/fi/hallituksen-esitykset/2025/199
Sekä katso asiasta käytävä keskustelu täysistunnossa. Ensin suullisessa kyselytunnissa sekä sen jälkeinen keskustelu.