Elina Lappalainen kirjoitti HS Visiossa artikkelin ”Valtion raha paikkaa aukkoa” 17.4.2025, jossa hän haastattelin Tesin toimitusjohtajaa Pia Santavirtaa. Pia Santavirran johtama Tesi ottaa nyt valtavaa vastuuta rakentaen Suomen kasvun tukipilaria. Kuten Elina Lappalaisen ansiokkaasta haastattelusta käy ilmi, Tesin uusi strategia ei ole vain rahoituslinjaus – se on valtiollinen visio. Tesin 1,8 miljardin sijoituskapasiteetti vuosille 2025–2029 on merkittävä vipuvoima, jonka tarkoituksena on houkutella jopa 12 miljardin euron verran yksityistä pääomaa kasvuyritysten tueksi. Tämä on erinomainen ja perusteltu liike valtiolta. Mutta samalla on syytä pysähtyä tarkastelemaan, millä ehdoin tätä peliä pelataan.
”Tesin tärkein tehtävä on saada yksityinen pääoma liikkeelle nyt, kun Suomen kasvuyritysmarkkina on siirtymässä uuteen vaiheeseen”, muistuttaa Santavirta.
Santavirran linjaus siitä, että Tesi toimii aina vähemmistösijoittajana ja yksityisten rinnalla samoilla ehdoilla, on keskeinen. Tämä pitää valtion sijoitustoiminnan markkinaehtoisena. On tärkeää, että valtio ei puutu itse yritysten toimintaan eikä pyri keinotekoisesti ”työllistämään” pääomasijoituksin, vaan näkee nämä panostukset nimenomaan skaalautuvuuden ja teknologisen edistyksen näkökulmasta. Työllisyys on lopputulos, ei ensisijainen tavoite.
Sijoitustoiminnan pitää tähdätä tulevaisuuden teknologioihin, joilla on mahdollisuus murtautua kansainvälisille markkinoille. Esimerkkeinä mainitut Oura ja Iceye osoittavat, että julkinen raha voi mahdollistaa suomalaisen osaamisen kasvun maailmalle. Näitä menestystarinoita tarvitaan lisää – ei työpaikkojen ”tekohengitystä”, vaan luovaa tuhoa, jossa kasvu rakentuu todellisen arvon päälle.
Samaan aikaan on syytä huomioida, miten valtio rahoittaa näitä sijoituksia. Kasvuriihi-raportti esittää valtion omistusten siirtämistä pörssistä listaamattomiin yhtiöihin. Tältä osin olisi syytä edetä äärimmäisellä varovaisuudella. Esimerkiksi Nesteen osakkeiden myynti nykyisellä hintatasolla olisi huonoa varainhoitoa – kurssi on laskenut vuoden takaisesta yli 70 %, eikä kansallisomaisuutta tule realisoida pohjalta. Parempi olisi kohdentaa realisointeja vakaampiin, vähemmän strategisiin kohteisiin.
Lisäksi uudenlaisten ”Suomi-klubien” ja rahastojen muodostuessa on syytä varoa mallia, jossa kanssasijoittajat maksattavat omat sijoituksensa valtiolla esimerkiksi konsultointipalkkioiden muodossa. Tällainen mekanismi olisi epäeettinen ja rapauttaisi luottamuksen valtion rooliin. Onneksi useimmat suomalaiset pääomasijoitusyhtiöt – kuten Lifeline Ventures, Maki.vc ja Voima Ventures – ovat jo nyt toimineet vastuullisesti ja markkinaehtoisesti. Näiltä toimijoilta voi odottaa vilpitöntä panosta, ei valtion varojen hyödyntämistä omien kalliiden rakenteiden pönkittämiseen.
Tesin tehtävä on siis tärkeä – mutta sen onnistuminen vaatii markkinan logiikan ymmärtämistä. On rakennettava siltoja yksityiseen pääomaan, ei muureja poliittisista tavoitteista. Hallituksen panostus pääomaköyhään kasvukenttään on tervetullut, mutta myös kärsivällisyyttä ja päättäväisyyttä vaaditaan: valtion tehtävä ei ole pelastaa, vaan mahdollistaa.
Kun tätä tehtävää hoidetaan viisaasti, luodaan kestävä pääomamarkkinapaikka. Olisi hienoa nähdä, että jonain päivänä voisi valita että 5 prosenttia eläkkeestä menisi Tesin salkkuun. Lisäksi Tesi voisi hallita myös piensijoittajien rahastoa, johon jokainen voisi päästä pienellä sadan euron kuukausisummalla mukaan rakentamaan yhdessä seuraavia yksisarvisia ja päästä mukaan Ouran ja Iceyen kaltaisiin yrityksiin, jolloin yksityisten ja julkisten pääomien yhteistyöllä saataisiin Suomi nousuun.