Kun katsomme suomalaista yhteiskuntaa ja sen hallinnollisia rakenteita, olemme usein taipuvaisia näkemään ne staattisina ja muuttumattomina. Puheenaihe-podcastissa vieraillut valtiovarainministeriön Aleksi Kopponen muistutti osuvasti siitä, miten julkinen sektori on rakentunut vuosikymmenten aikana. Jokainen hallituskausi ja uusi lainsäädäntö on lisännyt järjestelmäämme uusia rakenteellisia tasoja – vähän kuin puun vuosirenkaita tai vanhan talon päällekkäisiä, toisistaan irrallisia laajennuksia.
Tämä on neutraali asia sinänsä, mutta tekoälyn ja agenttiautomaation aikakaudella se asettaa meidät mielenkiintoisen ristiriidan äärelle. Jos yritämme vain tehostaa tätä olemassa olevaa, monimutkaista historiallista rakennelmaa uuden teknologian avulla, saavutamme parhaimmillaankin vain marginaalisia hyötyjä.
Vielä suurempi riski piilee siinä, miten uutta teknologiaa otetaan tällä hetkellä käyttöön. Kuten Kopponen keskustelussa korosti, meidän on luotava pelisäännöt ja yhteiset raamit juuri nyt. Jos eri virastot ja kunnat rakentavat tekoälyjärjestelmiään siiloissa ilman yhteistä ymmärrystä, olemme tilanteessa, jossa kymmenen vuoden kuluttua joudumme tuskallisesti purkamaan huonosti keskenään keskustelevia, kalliita ja päällekkäisiä järjestelmiä.
Kymmenen miljoonan euron tuottavuusloikka
Tämä ei ole vain suhdanneilmiö, vaan se vaatii pidemmän aikavälin rakenteellista murrosta. Valtiovarainministeriö on reagoinut tähän fundamentaaliin haasteeseen käynnistämällä 10 miljoonan euron tekoälyinvestointiohjelman. Sen tavoitteena on ohjata valtionhallintoa kohti aidosti tuottavuutta parantavia hankkeita, joilla on mitattava vaikutus yhteiskunnan toimintaan.
Ohjelman keskiössä on paljon muutakin kuin vain uuden teknologian ostaminen:
- Toimintamallien uudistaminen: Tavoitteena on tunnistaa ne prosessit, jotka voidaan automatisoida kokonaan, jotta asiantuntijoiden rajallinen aika vapautuu inhimilliseen ja monimutkaisempaan harkintaan.
- Yhteentoimivuuden varmistaminen: Rakennetaan perustaa tulevaisuuden agentti-infrastruktuurille, jossa tekoälyt voivat turvallisesti ja standardoidusti viestiä keskenään yli organisaatiorajojen.
- Tiedon laadun parantaminen: Valjastetaan laajat datamassat palvelemaan parempaa ja oikea-aikaisempaa päätöksentekoa niin kansalaisten kuin poliitikkojen tueksi.
Laajempaan kokonaiskuvaan ja ohjelman tarkempiin kriteereihin voi tutustua valtiovarainministeriön hankesivuilla.
Inhimillinen harkinta vastaan algoritminen tarkkuus
Kun katsomme dataa pinnan alta, huomaamme tässä murroksessa myös mielenkiintoisen inhimillisen ristiriidan. Vaadimme teknologialta usein erehtymättömyyttä ja täydellisyyttä, vaikka samalla hyväksymme sen, että me ihmiset teemme työssämme jatkuvasti subjektiivisia tulkintoja ja inhimillisiä virheitä.
Tekoälyn laajamittainen hyödyntäminen julkisissa palveluissa herättää ymmärrettävästi kysymyksiä luottamuksesta. Onko tämä uhka vai mahdollisuus, kun tekoäly alkaa valmistella yhä monimutkaisempia päätöksiä esimerkiksi verotuksessa, lupa-asioissa tai jopa terveydenhuollon taustajärjestelmissä? Ratkaisu piilee läpinäkyvyydessä ja sääntöjen selkeydessä. Algoritmien on oltava auditoitavissa, jotta me kansalaisina voimme luottaa niiden tasapuolisuuteen ja lainmukaisuuteen.
Lopulta teknologisessa murroksessa ei ole kyse siitä, että tekisimme vanhoja, ehkä jo tarpeettomiksi käyneitä tehtäviä hieman nopeammin tietokoneiden avulla. Kyse on siitä, uskallammeko tarkastella näitä julkisen hallintomme historiallisia kerrostumia kriittisesti ja kysyä itseltämme: mitkä tehtävät ovat sellaisia, joita ei yhteiskunnassamme pitäisi enää tehdä lainkaan?
Ehkä suurimman tuottavuusloikan esteenä ei olekaan tekoälyn nykyinen kypsyystaso, vaan tapa, jolla me ihmiset takerrumme kiinni menneisyyden turvallisiin rakenteisiin.