Tuoreet työttömyysluvut ovat kylmä suihku Suomen taloudelle: 10,6 % työttömyysaste on luku, jonka pitäisi soittaa hälytyskelloja jokaisessa puoluetoimistossa. Kokoomuksen Tere Sammallahti perkaa videollaan tätä tilastollista murhenäytelmää ja nostaa esiin ehdotuksia – kuten irtisanomissuojan poistamisen ja yleissitovuuden purkamisen – jotka ovat suomalaisessa politiikassa lähes kirosanoja. Pääekonomistin silmin katsottuna emme kuitenkaan pääse pakoon sitä tosiasiaa, että työmarkkinamme kaipaavat ravistelua.
Paradoksi: Enemmän työtä, enemmän työttömiä
Sammallahti nostaa videollaan esiin ilmiön, joka saattaa maallikosta kuulostaa ristiriitaiselta: Suomessa on samaan aikaan 25 000 työllistä enemmän, mutta 48 000 työtöntä enemmän kuin vuosi sitten. Miten tämä on mahdollista?
Kyse on työvoiman tarjonnan kasvusta. Markkinoille tulee uusia ihmisiä – Sammallahti viittaa erityisesti maahanmuuttoon ja perheenyhdistämisiin – mutta työmarkkinamme eivät ”vedä”. Meillä on rakenteellinen kohtaanto-ongelma. Suomen jäykät työmarkkinat ovat kuin vanha tehdas, joka on suunniteltu tuottamaan yhtä tuotetta, vaikka maailma ympärillä vaatii jotain aivan muuta. Jos emme pysty työllistämään maahanmuuttajia tai ikääntyviä tehokkaammin, heistä tulee tilastoissa kuluerä voimavaran sijaan.
Lääkkeet: Keppiä, porkkanaa vai betonia?
Videon keskeinen jännite syntyy hallituksen ja opposition keinojen välille.
- Oppositio (SDP, Vas, Vihreät): Sammallahti kritisoi opposition vaihtoehtobudjetteja siitä, että ne rankaisisivat yrittämistä ja lisäisivät työttömyyttä entisestään (viitaten eduskunnan tietopalvelun laskelmiin). Opposition logiikka nojaa usein kysynnän elvyttämiseen ja sosiaaliturvan tason säilyttämiseen.
- Sammallahden ”radikaali lista”: Videon lopussa Sammallahti luettelee keinoja, joita harva uskaltaa sanoa ääneen: irtisanomissuojan poisto, TES-yleissitovuuden purkaminen, tasavero ja henkilökohtainen konkurssi.
Analyytikkona minun on todettava, että Sammallahti on oikeassa siinä, että nykyinen ”hienosäätö” ei riitä. Olemme tilanteessa, jossa pienet viilaukset verotukseen tai sosiaaliturvaan ovat kuin laastari avomurtumaan. Jos haluamme Tanskan tai Saksan työllisyysasteet, meidän on katsottava heidän työmarkkinamallejaan. Esimerkiksi Tanskassa irtisanominen on helppoa, mutta turvaverkko tiivis. Suomessa yritämme pitää kiinni sekä tiukasta irtisanomissuojasta että kattavasta turvasta – yhtälö, joka käy yhä kalliimmaksi.
Johtopäätös: Rohkeus puuttuu
Sammallahden videon viesti on pohjimmiltaan hätähuuto rakenteellisten uudistusten puolesta. Vaikka olisimme eri mieltä keinoista (kuten tasaverosta), diagnoosi on oikea: Suomi velkaantuu, koska emme saa ihmisiä töihin.
Meidän on yhteiskuntana päätettävä, onko ”saavutetuista eduista” (kuten yleissitovuudesta) kiinni pitäminen arvokkaampaa kuin hyvinvointivaltion rahoituspohjan turvaaminen. Nykyisellä uralla vastaus on karu: emme voi saada molempia.
Linda Tuleva Tulevaisuustoimittaja & Pääanalyytikko, Innohub linda@innohub.fi
