Keskustelu tekoälystä junnaa yhä liikaa pelkojen ja perusteettoman hypen välimaastossa. Yhtäällä pelätään työpaikkojen katoamista, toisaalla maalataan utopioita, joissa napinpainallus ratkaisee yrityksen kaikki ongelmat. Todellisuudessa käsillä oleva murros on verrattavissa sähkön keksimiseen tai internetin läpimurtoon, ja se jakaa paraikaa työelämän paalupaikkoja uudelleen. Kysymys ei ole siitä, tuleeko muutos, vaan siitä, kuinka moni suomalainen asiantuntija ja yritys on valmis tarttumaan siihen ennen kilpailijoita.
Suomalaisissa toimistoissa työntekijät ovat vaivihkaa jakautuneet kolmeen kastiin. On niitä, jotka välttelevät uutta teknologiaa viimeiseen asti ja tuudittautuvat siihen, ettei kone osaa tehdä juuri heidän työtään. On niitä, jotka kokeilevat varovasti, mutta nostavat kädet pystyyn ensimmäisen virheen kohdalla. Ja sitten on se kolmas, elintärkeä ryhmä – edelläkävijät, jotka ottavat automaatiosta kaiken irti ja keksivät jatkuvasti uusia tapoja moninkertaistaa oman tuottavuutensa. Tämä kahtiajako on kansantalouden ja yritysten kilpailukyvyn kannalta huolestuttava, sillä kelkasta putoavat työntekijät tarkoittavat väistämättä kelkasta putoavia yrityksiä.
Tekoäly ei suinkaan ole vielä valmis, saati taikasauva, joka korvaisi asiantuntijan ymmärryksen. Arki uuden teknologian kanssa on usein raadollista. Kun kielimallilta tai koodiavustajalta pyytää apua arkiseen taulukkolaskennan ristiinajoon, lopputulos voi pahimmillaan olla täysi kaaos, jonka peruuttamiseen kuluu enemmän aikaa kuin itse työhön olisi mennyt. Tästä ei kuitenkaan pidä vetää sitä johtopäätöstä, että teknologia olisi hyödytöntä. Kysymys on pikemminkin siitä, miten konetta ohjataan. Kyky muotoilla oikeita kysymyksiä, antaa tarkkoja reunaehtoja ja pilkkoa monimutkaiset ongelmat osiin on nousemassa 2020-luvun tärkeimmäksi kansalaistaidoksi.
Markkinoiden johtavat tekoälyt kehittyvät nyt niin nopeasti, että korvissa soi. Työkalujen välillä on valtavia eroja: yksi loistaa laajoissa koodausprojekteissa, toinen analysoi valtavia tekstimassoja ja muuttaa ne sulavasti puheeksi, kun taas kolmas generoi ylivoimaisesti parhaat visuaaliset konseptit. Seuraava suuri loikka ollaan jo tekemässä tekoälyagenteissa, jotka eivät vain tuota sisältöä, vaan kykenevät käyttämään ohjelmistoja ihmisen puolesta. Kun tekoäly alkaa liikuttaa hiirtä ja selata verkkoa itsenäisesti, pelikenttä muuttuu lopullisesti. Se tarjoaa valtavan tuottavuusloikan, mutta lupaa samalla kylmää kyytiä yritysten tietoturvasta vastaaville. Tekoälyn tuomat laajat valtuudet vaativat poikkeuksellista vastuullisuutta.
Tänään jokin yksittäinen työkalu voi olla vielä kankea, mutta ensi viikolla se saattaa jo muuttaa kokonaisen toimialan dynamiikan. Siksi jääminen odottamaan täydellistä, sataprosenttisen luotettavaa järjestelmää on strateginen virhe. Nyt on uskallettava kokeilla ja siedettävä keskeneräisyyttä, sillä tekoälyn luotettavuus kasvaa vain oppimissyklien kautta. Jokaisen suomalaisen yrityksen ja työntekijän on kysyttävä itseltään yksi ratkaiseva kysymys: mitä rutiineja voin ulkoistaa tekoälylle tänään, jotta minulla on huomenna aikaa luoda todellista arvoa?
Emilia Päätoivo
päätoimittaja
emilia@innohub.fi