Kaikki tuntevat sadun: kolme porsasta rakentavat talojaan – yksi oljista, toinen puusta, kolmas tiilistä. Ja sitten tulee susi. Puhaltaa ja puhaltaa. Kaksi ensimmäistä taloa lentää nurin, mutta kolmas seisoo paikallaan.
Mutta mitä jos luemme tämän sadun uudelleen – yrittäjyyden ja yhteisvastuun näkökulmasta?
Ajatellaan, että nuo kolme porsasta ovat kuin kolme startup-yrittäjää. Ensimmäinen halusi tuloksia nopeasti, teki kevyen MVP:n (eli minimiin viilattua toimivaa versiota tuotteestaan). Toinen otti vähän enemmän aikaa, mutta rakensi silti vain ”riittävän hyvää”. Kolmas… no, hän teki kaiken kunnolla. Laadukkaasti, pitkällä tähtäimellä, riskit huomioiden.
Kun myrsky tai susi sitten saapuu – markkinaromahdus, kilpailijan yllättävä liike, rahoituksen kuivuminen – ensimmäiset kaksi kaatuvat. Mutta kolmas pärjää. Ja tässä kohtaa tapahtuu jotain kiinnostavaa: hän ei hylkää muita. Hän avaa ovensa ja päästää muut sisään.
Eikö tässä ole jotain hyvin tuttua? Moni suomalainen yrittäjä rakentaa pitkään, huolella ja omistautuen. Tekee töitä silloinkin kun kukaan ei näe. Ja kun menestystä alkaa tulla, he eivät sulje oviaan – vaan sijoittavat, mentorovat, sparraavat, tarjoavat työpaikkoja ja jakavat oppinsa.
Silti välillä unohdamme, että kolmannen porsaan menestys ei ollut sattumaa. Se oli työn, viisauden ja kärsivällisyyden tulos. Ja vaikka hän jakoi turvansa muille, ei ole itsestään selvää, että niin olisi tarvinnut tehdä. Moraalinen kysymys kuuluukin: pitääkö tiilitalon rakentajan aina pelastaa ne, jotka valitsivat kevyemmän tien?
Ehkä ei pidä, mutta onneksi moni haluaa.
Siksi meidän kannattaa tukea niitä, jotka rakentavat tiilestä. Ne näyttävät aluksi hitailta, mutta kantavat kriisin yli. Ja silloin he voivat pelastaa muitakin.
Startup-maailmassa ahkeruus ei aina ole trendikästä. Mutta se on usein se, joka tekee lopulta eron menestyksen ja kaatumisen välillä.
Mitä tästä voi oppia?
Kun seuraavan kerran mietit, kannattaako satsata kunnolla vai tehdä vain nopeasti jotain kasaan, muista kolme porsasta. Ja erityisesti se kolmas – hän ei vain pelastanut itseään, vaan mahdollisti muiden selviytymisen. Se on sekä yrittäjän vastuuta että yhteisön voimaa parhaimmillaan.
