OMX Helsinki — S&P 500 — DAX — NASDAQ 100 — STOXX 600 — EUR/USD — EUR/SEK — BTC/USD — ETH/USD — Euribor 3M — Euribor 12M —
Insinöörit suomalaisen moottorivoimalan konesalissa
Society and politics

Kolumni: Wärtsilän Ukraina-kauppa on malliesimerkki siitä, miten kehitysapu kannattaa tehdä

Markus Ketonen 6 min read
Share article

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavio kertoi Kuuntelija-podcastissa, miksi Suomi jäädytti Somalian maaohjelman ja leikkasi kehitysyhteistyöstä. Säästöistä voi olla montaa mieltä. Minusta tärkeämpää on kuitenkin suunta, johon kehitysapua nyt viedään: suomalaisten yritysten osaamisen kautta suoraan sinne, missä sitä tarvitaan. Se on oikea suunta, ja Wärtsilän voimalaitoskauppa Ukrainaan on siitä malliesimerkki.

Lähde: Kuuntelija-podcast, Ministeri Ville Tavio: Tämän takia jäädytimme Somalian kehitysavun & leikkasimme muista kohteista (YouTube). Jakso myös Innohubin videosivulla.

Kehitysavusta keskustellaan Suomessa yleensä yhdellä mittarilla: kuinka monta miljoonaa euroa sitä annetaan. Paljon harvemmin kysytään, mitä sillä rahalla saadaan aikaan ja kuka sen jäljet pystyy näkemään. Juuri siksi Tavion haastattelu kannattaa katsoa. Siinä puhutaan avun tehokkuudesta, maaohjelmien lakkauttamisesta, korruptiosta ja siitä, millä muilla tavoilla apua voisi toteuttaa.

Taustaksi: ulkoministeriö keskeytti Somalian maaohjelman marraskuussa 2024, koska takaisinottoyhteistyö Somalian kanssa ei ollut edennyt. Käynnissä olevat hankkeet vietiin loppuun, eikä keskeytys koskenut humanitaarista apua, kansalaisjärjestöjä tai yksityisen sektorin tukea. Ehdollisuus on siis tarkkaan rajattu. Se koskee valtioiden välistä yhteistyötä, ei ihmisiä hädässä.

Samaan linjaan kuuluu päätös, jota pidän erityisen tervetulleena: Suomi lopetti tukensa YK:n palestiinalaispakolaisjärjestö UNRWA:lle. Tavion mukaan Suomi on tukenut järjestöä sen perustamisesta asti, noin 70 vuoden ajan, ja kokonaissumma on hänen arvionsa mukaan parin sadan miljoonan euron luokkaa. Huolet järjestön puolueettomuudesta eivät ole tuulesta temmattuja. YK:n oma sisäinen tutkinta totesi vuonna 2024, että yhdeksän UNRWA:n työntekijää saattoi olla osallisena Hamasin 7.10.2023 iskuun, ja heidän työsuhteensa päätettiin. Saman vuoden syyskuussa Hamasin Libanonin-komentajaksi paljastunut mies oli työskennellyt UNRWA:n koulun rehtorina. Raha ei katoa avusta, vaan se ohjataan muun muassa YK:n ruokaohjelman kautta kanaviin, joiden valvonnasta on parempi varmuus. Kuten Tavio Ylelle totesi, on tärkeää, ettei suomalaisten veronmaksajien raha päädy vääriin käsiin.

Wärtsilän moottorit Ukrainaan ovat esimerkki siitä, miten tämä pitää tehdä

Paras todiste uuden suunnan puolesta on tuore. Elokuussa 2026 Suomi päätti tukea Ukrainan energiasektorin jälleenrakennusta noin 28,5 miljoonalla eurolla kehitysyhteistyövaroista. Voimalaitosteknologian kokonaisarvo on 45,6 miljoonaa euroa, ja Ukraina rahoittaa loppuosan itse. Toimittaja on Wärtsilä Finland Oy, ja moottorit valmistetaan Vaasassa. Ostajana on Ukrainan valtiollinen energiayhtiö Ukrnafta, jonka tavoitteena on turvata sähköntuotanto erityisesti talvella, kun Venäjän iskut kohdistuvat energiaverkkoon.

Pidän tätä erittäin onnistuneena ratkaisuna, ja syitä on kolme. Ukraina saa sitä, mitä se juuri nyt kipeimmin tarvitsee: luotettavaa sähköä keskellä sotaa. Suomalainen teollisuus saa tilauksen, joka näkyy töinä Vaasassa ja alihankintaketjussa. Kolmanneksi kukaan ei joudu arvailemaan, minne raha meni, koska se meni moottoreihin, jotka voi käydä katsomassa. Tavio tiivisti asian tiedotteessa näin: “Suomella on maailmanluokan energiaosaamista, jota Ukraina tarvitsee jälleenrakennuksessa.” Ja jatkoi: “Samalla hanke tukee suomalaista vientiä ja työllisyyttä.”

Malli ei ole sattumaa. Taustalla on Suomen investointituki Ukrainalle (FUIF), jossa Ukrainan julkinen toimija ostaa suomalaiselta yritykseltä, Finnvera takaa investointilainan ja ulkoministeriö maksaa osan kustannuksista. Ulkoministeriön mukaan tyypillisessä hankkeessa Ukraina kantaa noin 65 prosenttia ja Suomi 35 prosenttia, ja vähintään kolmasosa sisällöstä pitää tuottaa Suomessa. Vastaanottaja on siis itsekin sitoutunut, mikä on ehkä tärkein yksittäinen merkki siitä, että hanke on oikeasti tarpeellinen.

Onki on parempi lahja kuin kala

Vanha viisaus pitää edelleen paikkansa: kalan antaminen auttaa yhdeksi päiväksi, ongen antaminen ja onkimaan opettaminen koko elämäksi. Kehitysavussa tämä tarkoittaa, että pysyvää muutosta ei synny pelkästä rahansiirrosta. Se syntyy siitä, että kohdemaahan jää kyky tuottaa itse: voimala, joka pyörii, vesilaitos, joka puhdistaa, tai digitaalinen järjestelmä, joka tekee hallinnosta läpinäkyvämpää. Ja ennen kaikkea paikallisia osaajia, jotka osaavat käyttää ja huoltaa näitä järjestelmiä.

Suomella on tähän harvinaisen hyvät eväät. Meillä on maailmanluokan osaamista energiassa, vesihuollossa, metsätaloudessa, koulutuksessa ja digitaalisessa hallinnossa, eli juuri niillä aloilla, joilla kehittyvät maat voivat ottaa suurimman tuottavuusloikan. Moni maa voi hypätä vanhan teknologian sukupolven yli suoraan nykyaikaan, kuten monessa Afrikan maassa matkapuhelin ohitti lankapuhelinverkon kokonaan. Kun suomalainen korkeateknologia viedään tällaiseen ympäristöön, vaikutus ei ole lineaarinen vaan moninkertainen.

Työkaluja on jo olemassa. Kehitysrahoittaja Finnfund teki vuonna 2025 yhteensä 24 sijoituspäätöstä, arvoltaan 181 miljoonaa euroa, ja puolet päätöksistä kohdistui Afrikkaan. FUIF näyttää Ukrainassa, että samaa logiikkaa voi käyttää myös jälleenrakennuksessa. Seuraava askel on tehdä tästä mallista Suomen kehitysyhteistyön selkäranka eikä erillinen kokeilu.

Rehellisyyden nimissä on sanottava, että kritiikkiäkin on. Kansalaisjärjestöjen kattojärjestö Fingo on kysynyt raportissaan, onko kyse vienninedistämisestä vai kehitysyhteistyöstä. Kysymys on hyvä, ja siihen on yksi vastaus: mitataan. Jos hanke ei tuota kohdemaassa todellista hyötyä, se ei ole hyvää kehitysyhteistyötä, oli toimittaja suomalainen tai ei. Mutta jos se tuottaa sähköä, puhdasta vettä tai osaavia työntekijöitä ja samalla työtä Suomeen, en näe siinä ristiriitaa. Näen siinä kaksinkertaisen tuoton samalla eurolla.

Ehdotus: Leijonan luola kehitysyhteistyölle, Ylen kanavalla

Kehitysavun suurin ongelma Suomessa ei ole raha vaan luottamus. Suuri osa ihmisistä ei tiedä, minne rahat menevät, ja tietämättömyys ruokkii epäluuloa. Ehdotan siksi jotain, mitä ei ole ennen tehty.

Yle voisi tuottaa Leijonan luolan kaltaisen ohjelman, jossa suomalaiset yritykset esittelevät kehitysmaihin suunnattuja hankkeitaan ja kilpailevat niistä yhteensä 10 miljoonan euron potista. Potti ei menisi yhdelle voittajalle, vaan raati jakaisi sen useille hankkeille: pienin rahoitus olisi 10 000 euroa ja suurin 5 miljoonaa euroa. Näin samaan ohjelmaan mahtuisi sekä pienen yrityksen pilotti, joka tarvitsee vain sysäyksen alkuun, että teollinen hanke, joka muuttaa kokonaisen alueen energian tai vesihuollon. Raadissa istuisivat kehitysministeri Ville Tavio, kehitysrahoituksen asiantuntijoita, kokenut sijoittaja ja kohdemaan edustaja. Mukaan kutsuisin myös Noora Fagerströmin, jolla on Leijonan luolasta jo kokemusta siitä, miten yrittäjän ideaa arvioidaan ja haastetaan kameroiden edessä. Kysymykset olisivat samoja kuin missä tahansa sijoituspäätöksessä: mitä ongelmaa ratkaistaan, kuka hyötyy, miten tulos mitataan ja jääkö kohdemaahan osaamista, kun suomalaiset lähtevät kotiin. Rahat menisivät parhaille ideoille, ja vuoden päästä tehtäisiin seurantajakso, jossa katsotaan, mitä niillä saatiin aikaan.

Ylellä on julkisen palvelun tehtävä, valtakunnallinen ulottuvuus ja kyky tehdä monimutkaisista asioista ymmärrettäviä. Tämä olisi sille täydellinen formaatti. Lopputulos olisi kolminkertainen voitto:

  • Kohdemaa hyötyy, koska se saa toimivaa teknologiaa ja osaamista, jotka jäävät maahan.
  • Yritys hyötyy, koska se saa referenssin, uuden markkinan ja kasvun, joka näkyy myös Suomessa.
  • Ymmärrys lisääntyy, koska jokainen katsoja näkee, minne rahat menevät ja mitä niillä saadaan aikaan. Läpinäkyvyys on paras lääke epäluuloon.

Kymmenen miljoonaa euroa on pieni osa Suomen kehitysyhteistyömäärärahoista. Sillä voitaisiin kuitenkin saada aikaan jotain, mihin miljardit eivät ole vuosikymmeniin pystyneet: kansalaiset näkisivät, mitä kehitysyhteistyö voi parhaimmillaan olla.

Tavion linjasta voi olla montaa mieltä, ja niin pitääkin olla. Suunta on kuitenkin oikea: vähemmän kalaa, enemmän onkia. Vähemmän rahansiirtoja, joiden vaikutusta kukaan ei pysty todentamaan, ja enemmän suomalaista osaamista, joka tekee kohdemaasta vahvemman ja Suomesta vauraamman. Wärtsilän moottorit Vaasasta Ukrainaan näyttävät, että se on mahdollista. Nyt tarvitaan rohkeutta tehdä siitä sääntö eikä poikkeus.

Sources: Valtioneuvosto 13.8.2026 (korjattu 14.8.2026) · Ulkoministeriö: Finland–Ukraine Investment Facility · Ulkoministeriö: Somalian maaohjelman keskeytys · Finnfund Annual Report 2025 · Fingo 2026 · Kuuntelija-podcast (YouTube)

Markus Ketonen

Author

Markus Ketonen

Founder

markus@innohub.fi

Innohub TV

Watch this content also on Innohub TV

We picked clips from Innohub TV that continue the same topic.

Open Innohub TV
Open the AI assistant chat. The chat loads only when you open it.